Positive and deep

Mun kummisetä tuli vierailee meil. Se asuu jossai Amerikas, mut se matkustelee aik pal, pääasias tennisturnauksis. Sit ku se jossai kohtaa hävii kisan eikä pääs jatkoo nii se tulee tervehtii kaikkii ystävii jotka sattuu asuu siin lähel. Iskä valitti ku oli hankala tehä suunnitelmii ku ei tienny koska se tarkallee meil tulee, ku riippu tosiaa sen suorituksest.

Kummini on kyl tosi ihana ihminen. Sen kans tulee pohdittuu kaiken näköst ja sil on muutenkin kiva höpöttää. Tänään se jäi pohtii sanan appelsiini alkuperää ja kui se on nii monel kielel nii samanlainen. Ja se lähti liikkeel siit ku join appelsiinimehuu ja se jäi tutkii sitä purkkii.

Sunnuntain mä esitin sille mielepiteeni ihmisen uskon vahvuudesta. Siis kun olen sitä mieltä et jos ihminen todella uskoo johonkin nii sen kohdalla se pitää paikkaansa. Siis vaikkapa jos minä ihan tosissani uskoisin että leivän syönti auttaa hampaankipuun, niin kun söisin leipää hampaitani ei särkis. Tai jos joku uskoo jonkun asian auttavan hänen sairauteen, nii sit se voi parantuu siit helpommin. Vastaavasti sit jos uskoo et se hoito jota saa on ihan tarpeeton eikä auta mitään, nii sit ei parane vaa tilanne voi päinvastoin pahentua. En mä tätä voi todistaa ku niil muutamal tarinal mitä ihmiset on kertoillu, mut mä nyt vaa uskon siihen.

No sit mun kummi tykästyin mun tapaani ajatella. Ja sit se sano et se on tosi positiivista ja syvällistä. Me kyl siis puhuttii kokoajan enkkuu... No mut siis, mä sit fiksuna tyttönä ilmotin "Thats me, positive and deep". Sit kummi liikuttu ja peräti kätteli mua (; Se on kyl tosi kiva persoona.

Tänään oli koeviikon vimppa koe. Eli mun ensmäisen lukiovuoden kokeet on virallisesti ohi! Tosi siistii! Enää täytyy vaa jännätä tuloksii. Matikast on jo selvil - kymppi tuli (yllätys).

Huomen meil on joku ihmeen "Luostis Amazing Summer Day" huomen. Kuullostaa iha kauhee tylsält. Mut ohjelma kuullostaa kivalt. Vaik siis ei meiän pitäis viel tietää mitä siel tapahtuu, mut ku meil oli tänää tutorkokous nii siel yks tutoreist ku oli järjestääs sitä ja sit yks opettaja vahingos lipsautti pari juttuu. Katotaan sit huomen mitä tykkään (:

Sovittii tänää Heidin kans et tavattais joku päivä kupittaan puistos. Siit on tullu jotenkin meiän hassu traditio, et käydää siel ainaki kerran kesäloman aikan. Ja muutenki sitä on tullut nähtyy nii vähä nyt ku ollaa eri lukiois ja asuaa eri paikois ja sillai. Ennenhän me siis asuttiin jonku vartin kävelymatkan pääs. Pitäis tavat jossai vaihees muitaki kavereit koulust. Haluun pääst käymää Ampun kans koskel muutamal kivel mis me ain hengailtii. Tuli ikävä sitä paikkaa ku selitin siit jollekkin täs joku päivä...

Tengo que estudiar

Käytii täs hetkinen sitten äidin kans hassunen keskustelu, jonka perusteel päädyttiin siihen lopputulokseen et jalkojen kipu johtuu matikasta. Lähti liikkeel siis siit et valitin et jalkani on kipeet. Kysees on siis pohkeet, ku innostuin venyttää niit tiistain välkäl ku ei ollu parempaakaa tekemist. Mut eihän me meiän keskustelus semmosii yksityiskohtiin päästy (: Onneks matikan koe oli tänään, nii ei tarvii hetkeen aikaan taas mitään laskeskella sen kummemmin, nii ehkä tää kipu vähä helpottaa.

Mul on siis menos koeviikko. Huomen on espanjan koe, ja siihe täs ois tarkotus valmistautuu. Oli se kyl aik söpöö, ku viimisel oppitunnil meiän opettaja ilmotti et ne kaik kielioppiasiat mitä me täl kurssil opiskeltiin on oikeesti aik turhat, ku ei ketää espanjalainen sillee puhu. Jäätii siin sit Julian kans miettii et kui ihmees me sit tuhlattii nää kaik oppitunnit siihe. 

No mut sanasto on sentään fiksuu, ku on kaikkii vaattei ja ruumiinosii sun muit. Eli siis jos meen espanjaan, voin shoppail  tai men lääkärii. Pal hyödyllisempää ku ruotsis käytävä sanasto jostai politiikast ja viel jostai. Ja sit oli kans tosi fiksuu ku enkun opettaja painotti et meiän täytyy oppii miten ylioppilaskirjotukset on enkuks. Sen jälkee se kerto meil et ketään ei kyl kuitenkaan tiiä mitä se sana tarkottaa ku se on keksitty nimenomaan ylioppilaskirjotuksil, ja muis mais ei semmosii oo. Mitäs ihmet me nyt sil sanal sit tehää? (:

Meiän matikan koe oli kyl aivan söpö. Yhes tehtäväs oli kolme tyyppii nimeltään P.Ian, A.L.Kaa ja L.Oma. Mahto opettajal olla hauskaa sitä tehdessä. Iha hyvät nimet kyl, ku kaik oppikirjan Annat, Bertat ja Callet (eli siis A, B ja C) on jo aik kyllästyttävii.

Jäljel enää kaks kolmasosaa koeviikkoo. Itseasias kuullostaa kivemmalt ku sanoo et kolmasosa koeviikost on jo menny. En toki ole matikisti tai mitään (: Huomen on espanja ja sit ens viikol on kemia, hissa ja fyssa. Meiän hissanope sai joka tunti kokeen kuullostamaa vaikeemmalt ja vaikeemmalt. Ku se ain sano et siel ei kysytä suoraa tätä asiaa mut sit saatetaa kysyy jollain tosi randomil otsikol jotai semmost mihi se sisältyy ja mis se pitää mainit. No ei se sitä kyl iha tollee sanonu, mut tolt se kyl suunnillee kuullosti (:

Mut taidan tosiaa men kertailee niit sanoi... ¡Adiós amigos!

Past, Future, Present

Mul on täs pari päivää ollu jostain syyst haikee olo. Varmaa sen takii ku pitäis lukee kokeisii (: Jäin miettii tänää, ku mul oli viime viikol terveystarkastus ja sitä varten piti täyttää semmonen kaavake. Siin kysyttiin et onko kiusattu joskus, ja mä menin laittamaan ruksin kohtaan 'kyllä'. Ja mä en ees tiiä miks. Jos joku kysyy, nii mä sanon ain ettei mua oo. Mut jotenki sillo oli vaa semmonen olo.

Siis kai mua tavallaan on kiusattu, ainakin yritetty. Mul on siit kyl aik sumuset muistot, ku se oli joskus ala-asteen alkuvaiheis. Mut en mä siit tosiaa sillo jaksanu välittää, joten ei ne sitä jaksanu jatkaakaan. Ne huus jotai ja mä nauroin, ja siihe se jäi. Joskus vitosel yks meiän luokkalainen poika yritti sit taas. Se huus jotain ku mä ja mun kaverini Heidi käveltiin siit ohi. Mut Heidi on tosi ihana ystävä. Me vaa naurettii sen kaa asial, ja mua ei sit haitannu yhtään. Se oli vaa huomionhakuu silt pojalt. On siit vissii huhutukki et se ois ollu ihastunu muhu... Vaik en mä kyl sitä usko.

Eihän se periaattees oo mikää ihme, et mua on yritetty kiusat. (Mut siis tosiaa yritetty, en mä sitä kiusaamiseks oikeesti laske.) Erotuin joukost venäläisen taustani takii. Mut en mä koskaan oo hävenny sitä etten oo syntyny Suomes, mun mielest on kiva erottuu joukost. Mut siit huolimat mä en asiast kaikil peräkkäin kerro. Itseasias annan ihmisten tajuta ite asiast, vaik joskus mä innostun osottamaanki et erotun joukost, niinku vaikkapa tutorkoulutukses täs joku päivä. Mun mielest oli tosi hienoo kertoo etten oo syntyny Suomes. Varsinki ku lukiolaiset osaa suhtautuu asiaa normisti.

Ala-asteelt viel sen verra. Mä muistelen meiän luokkalaisii iha ilol, oli se loppuje lopuks iha mukava luokka. Ainut mikä jäi harmittaa on meiän luokan opettaja silt ajoilt. Ku se ei selkeestikkää tykänny must. Se keksi ain tekosyit miks mä en saanu matikast kymppii, ja iha järjettömii. Se vaati mult täydellisyyt, mä tein ain parhaani mut se ei kelvannu. Ja mun parhaani on kyl tosi hyvä, koska mä oon hyvä matikas. Vanhempani ku on kumpiki matemaatikkoi ja ittekki oon iha matikisti.

Siit tuliki mielee... Tänää yks mun kaveri koulus kysys mult et miksen mä mee opiskelee matikkaa. Mä rupesin selittää sil et kui mua kiehtoo lääkkikseen menoon, mut se kysy jääräpäisesti et miksen mä mee opiskelee matikkaa. Se ei kysyny miks mä haluun lääkkiksee, se kysy miksen mä mee opiskelee matikkaa. Ja mä hämmennyin. Mä en osannut vastata. Se on aik harvinaist, ku oon tottunu et mä löydän kaikkeen ain jotai vastattavaa. Kyl mä sit hetken pääst vastasin. Sanoin ettei luvut kiehdo mua nii kauheesti. Siis on se toki mielenkiintost laskee, ja tutkii lukui ja niitten ominaisuuksii ja leikkii eri yhtälöil ja säännöil sun muil. Mut ei se kiehdo mua.

Oon mä kyl joskus halunnu opettaa matikkaa. Mut ei sekään oo semmost mitä mä haluisin tehä loppuelämäni. Onhan se toki kivaa, mä autan jatkuvasti kavereitani, mut ei se oo tarpeeks kivaa. Mä kyl tykkäsin joskus harrastaa sitä et seurailen matikan tunnil opetusta sillee, et mietin mitä mä tekisin toisin ja mitä selittäisin toisel taval yms. Se oli kieltämät hauskaa.

Mut mä tunnen kutsumukseni lääkkiksee. Mua kiehtoo ihminen. Ku mult kysytää et mikä mun lempiaine koulus on, mä vastaan automaattisesti et matikka. Taino, viime aikoin mä yleensä mietin hetken aikaa ja sen jälkeen sanon et matikka. Mut kyl mua enemmän kiehtoo bilsan tunnit jolloin käsitellää ihmist. Mut siis pidän tosiaanki vaa ihmisen biologiast, en voi sietää kasvilajien opetteluja yms. (vähän vahvasti sanottu, mut silti) Joten ei bilsa kuitenkaan mun lempiaine oo.

Taidan itseasias tykätä eniten filosofiast. Siel käydää ain mielenkiintosii keskustelui. Just semmosii mist mä tykkään. Se saa ain pohtimaa. Meiän opettajaki on tosi ihana. Oli se kyl aik söpö ku ekal tunnil se sano meil et ei saa ottaa henkilökohtasesti ku hän väittää kaikkeen mitä me sanotaan nii vastaa, se vaa sattuu kuulumaan hänen työhön. Mun kaverini Liisa kommentoi yks päivä et must tulis hyvä filosofian opettaja, mäkin ku tykkään väittää ain vastaa. En oo kyl toistaseks käyny yhen kurssin filosofiaa, mut oottelen jo innoissani seuraavaa.

Takasin sinne lääkäriunelmaan (: Mä siis olen varma et mä haluun lääkkikseen. Ain ku mult kysytään, et mikä must tulee isona, nii sanon et psykiatri. Jos joku kysyy tarkennust nii sanon et lasten psykiatri. Tai sit nuoriso, vaik lapset ois vähä turvallisempii potilai, niil ku on vähemmän voimaa. Mut en mä kyl oo  välttämät varma et haluunko olla just psykiatri, mut se on tänhetkinen tavote. Sanon kyl sen aina tosi itsevarmasti. Joskus mä halusin kirurgiks. Se ois aik siistii. Mut ei se kuitenkaan taida olla iha mun juttu.

Mul iski tänään jossain kohtaa ulos katsellessa, et mul on ikävä alakouluu. Taino, ei konkreettisesti alakouluu, vaa sitä aikaa ku kaikki asu siin koulun lähel. Kaikki kaverit oli ain kävelymatkan päässä. Pysty vaa menemää ovel ja pyytää ulos. Nyt kaik kaverit on ympäri ämpäri kaikki jossain kaukan. Ja ku ulkon paistaa aurinko, tekis mieli men taas plimpottaa Nooran ovikelloo (joka asu meiän lähel ku oltii alakoulus) ja pyytää sitä ulos leikkii. Se oli jotenki nii hienon huoletont aikaa.

Painaessani 'Kirjota uusi teksti' mun pää oli iha tyhjä. Mun vaa teki mieli kirjottaa jotai, ku en mä jaks kokoajan kokeisiinkaa lukee, vaik vähän niinku pitäs ku on koeviikko tulos ja kaikkee. En tuijottanu tyhjää sivuu ku pari minuuttii, ku tää kaikki purkautu yhtäkkii iha itsestää. En tienny et mun pääs on näi pal ajatuksii. Kaikkii en ees kerenny saada kirjotettuu tän, vaik oon aik nopee kirjottaa. Mut tosiaa, pitäs men lukee ruotsii...

Angel in a Wheelchair

Mun mopost loppu tänää bensa ja se päätti pysähtyy kesken matkan. Olin siis menos salsaa, en peril asti sit päässy. On kyl sinne hauska kulkee mopol, ku toi oli kolmas kerta ja kahel ekal kerral mä eksysin. Ihan ekal kerral se on viel ymmärrettävää ku en mä sillo ollu kattonu et mitä reittii mun tarkallee ottae pitäis mennä, vaa menin ajatuksel et "Sen pitäs olla jossain täällä suunnassa...". Oon siis täs koko kevään ajan saanu ain kyydin, ja autolhan mentii ain moottoritiet pitki ku on nopeempaa, ja mopot ei sitä kaut pääse. No joka tapauksessa, nyt ku tiesin ton reitin hyvin, nii piti tapahtuu jotai muuta ettei matka ois nii tylsä.

Hassuint on, et mua ei yhtää harmittanu se. Hauska kokemus sekin (: Ois toki ollu iha kiva pääst sin salsaamaa, mut siis täytyy tommonenki kokee. Mun mopo on muute tosi kiltti, ku se pysähty söpösti semmosel parkkipaikal jonka kaut mä meen ennen ku siirryn pyörätielt autotiel. Ja jos se ois ajanu viel kymmenisen metrii ja sit pysähtyny, nii oisin sit ihmetelly siin autojen keskel et mitäs nyt tehää. Mut se päätti et ois söpöö pysähtyy parkkipaikal, ja niinhän se olikin.

Iskä oli sil hetkel asioil auton kans, ja mä sit oottelin siin et se tulis pelastaa mut sielt. Siin ootellessa tuli mietittyy yhtä sun toista. Pohdin aika paljon sitä, et mitä sitten jos ja kun vanhempani lähtee amerikoihin jonnekki saarel yliopistoo töihi ja mä jään tänne. Se on kyl aika söpöö, ku mun siskon ollessa suunnilleen mun ikänen sekin jäi yksin kotiin opiskelemaan, kun vanhemmat lähti töihi ulkomail.

Sit mietin kans sitä kertaa, ku hyydyin mopon kans ekaa kertaa kaupungil. Aluks iski aikamoinen paniikki ku isukki oli luennol ja eikä voinu vastat puhelimee ja äityliinin puhelimest oli loppunu akku tai jotai. Sit siin nii ku yritin käynnistää sitä onnistumat, nii yks tosi ihana ihminen tuli pelastamaa mut. Se sit väänteli siin sen mopon kaa useammankin tunnin. Selvis sit et siin putkes mis bensiini menee nii oli joku halkeama tai jotai. Mut siis se ihminen oli kyl oikee pelastaja. Mä ihailen tommosii ihmisii ku tulee vaa auttaa iha tuntemattomiakin.

Hän oli pyörätuolis, ja aluks anto vaa ohjeit et mitä mun pitäis kokeil yms yms. Mä ihmettelin aluks et miten se tietää mopoist nii pal. Sit mä hämmennyin aika paljo ku se yhtäkkii nous seisoo ja alko ite vääntelee sen mopon kaa ku mä en kerta osannu (: Mut siis se oli oikee pelastaja. Päätin tänää, et pitäis olla siihen taas joskus yhteydes, ku se viel asuuki aik lähel meit.

Sit me juotiin tänää seittemält kello viiden tee. Ja toi lause on iha looginen, nimittäin se kello viiden tee juttu on brittiläinen, ja sillo ku meil on kello on seittemän nii briteis se on viis. Koko juttu iskän keksimä, se on joskus nii söpö. Ja mä en muuten oo vielkää selvittäny miks tänää liputetaan. Aijai, taidankin men kattoo kalenterii...

Luckily Ever After

Siitä on nyt mennyt kivasti tasan viikko, joten on hyvä kertoo sit nyt (:

Kyseessä siis bridgejoukkis. Ja me osallistuttii siihe joukkueel, jonka nimi oli Lucky 7. Se oli mun ikioma joukkue. Mä olin siis sen kapteeni, ja hoidin kiltisti kaikki kapteenin tehtävät yms. Ja siis se joukkuehan oli nimetty mun mukaa. Ja tää kaikki on mun treenarin Rikun hemmottelun lopputulost (ja Rikustahan te tulette vielä kuulemaan). Se oli tosi siistii heti kisan alust asti, ku Riku jatkuvasti korosti et mä oon kapteeni.

Ja nyt jos ei haluu lukee hyvin epämääräst selityst siit, mitä bridge on ja miten toi joukkis toimii, nii voi rauhas skipata loppuun kuvan jälkee olevaa tekstii (;

Jos joku ei tiedä, niin bridge on korttipeli. Siinä on partneri, jonka kans tekee yhteistyötä. Pöydässä paikat on nimetty ilmansuuntien mukaan, ja pohjois-etelä on yks pari ja itä-länsi toinen. Lyhyemmin NS ja EW. Joukkuees on sit neljä ihmist, eli kaks parii. Sit yhes pöydäs joukkueen yks pari on NS ja toises pöydäs samast joukkueest oleva pari on EW. Ja ne pelaa sit toist joukkuet vastaan. Molemmis pöydis pelataan samat jaot, ja sit tuloksii verrataan.

No joka tapaukses. Viime viikol Salos oli siis suht iso tämmönen joukkis. Siin oli kaks lohkoo, A-lohko niil joil on paljon mestaripisteit (joita saa pärjätessään hyvin kisois), ja sit B-lohko mis on niit joiden joukkueel on yhteensä alle 50 mestaripistet. Me oltiin B-lohkos.

No sit ku oltiin pelattu muutama kierros, Riku tuli hehkuttaa jotain siit et me johdetaan. Mä en tajunnu sillo mitä se selitti, ku en mä uskonu et semmonen ois mahollist (: Me siis johdettiin iha alust asti sitä kisaa. Ja koska osallistu nii pal joukkueit, nii kaikki ei päässy pelaa kaikkii vastaa. Nii sit pelattii sil systeemil et se joka on ekal sijal pelaa sitä vastaa joka on tokal sijal, paitsi jos ne on jo pelannu keskenään nii sit sitä vastaan joka on kolmannel sijal jne.

No mut siis. Luulen et kovin moni ei tajunnu tost selityksest pal mitää (: mut, sit viimisen kierroksen jälkee me seisoskellaan siin nii oottaas tuloksii. Se viiminen kierros me voitettii vaa vähä, ja Riku pelottelee siinä aika uskottavasti (ja erittäin ilkeästi), et se joukkue ku oli ennen sitä kierrost tokal sijal ois päässy meiän ohi. No siin sit me seisoskellaa, ja pian yks Patrik tulee kysyy et joko saa onnitella, mihi Riku taas selittää ettei saa ku meiät ohitettii. No mut sit tulee yks toinen tyyppi onnittelee. Ja sit pian ilmotetaan viralliset tulokset. Ja...

 Rikun tekemä söpö kunniakirja.  

Se on oikeesti pal hienompi ku tos kuvas. En oo mitenkää erityisen lahjakas kuvaaja.

Me voitettii! Se oli tosi siistii (: Riku työns mut menemään ekana kättelee sitä palkintojen jakajaa (ku oon kapteeni) ja sain käteeni kirjekuoren (mis oli rahaa). Se oli aiva uskomatont. Ku toi on siis eka kisa johon mä osallistuin voittaakseeni (lähinnä sen takii et Riku ei suostunu lähtee ku voittamaa), ja sieltähän sit se mun eka voittoni tuli (: 

Voittajana on helppo hymyillä, ja niinhän mä olen tässä koko viikon hymyillyt ja ollut harvinaisen kiltti kaikille (vaikka siis kyl mä oikeesti muutenkin oon kiltti).

Shaped Like a Star

Kuka minä olen? Siinä on kysymys johon en tiedä vastausta. Mut voisinhan mä jotain ittestäni kertoo...

Ensinnäkin olen erittäin ujo. Suorastaan pelkään sosiaalisia tilanteita. Ja uusia ihmisiä. Uudet ihmiset on niii pelottavii. En mä kyl koskaan näytä sitä et mä pelkään. Oon täs jo muutaman vuoden ajan tapellut ujouttani vastaan kaikin mahdollisin keinoin, ja se on johtanut mitä kivoimpiin lopputuloksiin.

Hassuu kyllä - mä viihdyn kenen tahansa seurassa. Hassuu siis sen takii et aluks mä pelkään sitä ketä tahansa. Mut musta saa siis mukavan keskustelukumppanin sit ku oppii tuntemaan. Kaveriporukassa mä oonkin tosi ulospäinsuuntautunut ja voin tehä melkee mitä tahansa hölmöö riippumat siit onks paikal ulkopuolisii ihmisii vai ei.

Siitä voidaan siirtyä sit siihen et ystävät on mulle tosi tärkeitä. Missä tahansa pidän tärkeänä nimenomaan sitä porukkaa. Tarviin mukavan porukan viihtyäkseni. Vaikkakin ihan yhtä hyvin viihdyn omissa oloissanikin. Olen hiljainen pohdiskelija. Ja tutkiskelen mielelläni ympäristöä. Pikku filosofi kun olen.

Erityisen mielelläni kuuntelen muiden ihmisten tarinointeja ja keskusteluja. Viihdyn tosi hyvin porukassa ihan vaan kuunnellen mitä muut puhuvat. Saatan siinä vaikuttaa ulkopuoliselta ja yksinäiseltä, mutta oikeasti viihdyn hyvin.

Mä pelaan bridgeä. Maailman paras peli ikinä. Suosittelen et kaikki kävis ehdottomasti kokeilemas, vaikka olis mitä ennakkoluuloja. Ennakkoluulot on usein liian hassuja eikä pidä paikkaansa. Uppouduin kunnolla bridgen peluuseen viime joulukuussa. Hassunen tarina, jonka varmasti tulette vielä kuulemaan.

Harrastan myös salsaa. Käyn siellä parhaan ystäväni Silvian kanssa. Oon tuntenu Silpun iha pienest pitäen. Iskämme tutustuivat ja niin sitten perheet tapas ja meistä tuli oikeen hyviä ystäviä jo ennen koulua. Ja ei me siis koulussa koskaan tavattu - ollaa iha eri kouluissa. Ja jos tarkkoja ollaan, niin Silvia on mua kaks vuot nuorempi. Ei sitä kyllä kukaan huomaa. Joku pari vuot sitten kaikki päinvastoin luuli et Silppu ois mua vanhempi. Mut tälläst tää kehittyminen lapsest aikuseks on (;

Olen siis naisen alku, ja kuulemma tosi kaunis sellainen. Itse en ota kantaa asiaan (: Olen tähti - ainakin bridgepelaajana, ja tässä onkin viime lauantaina tullut ensimmäinen voitto suurista kisoista, joista tulette kans vielä kuulemaan (;

Mut älkää huoliko, ei mun blogi pelkkii bridgetarinoit tule olemaan täynnä (ainakaan toivottavasti). Ja vaikka tuliskin, ne on harvinaisen mielenkiintosia. Mut siis tulee varmasti tarinointeja koulusta - mun kaverini on hyvinkin mielenkiintosia. Taino nyt ku on tulossa kesä, niin tuskin koulusta pal mitään kuuluu. Jos innostun kirjottamaan jotain tarinaa (mitä sillon tällön tapahtuu), saatan sitäkin tänne julkaista. Ei sitä vielä tässä vaiheessa kyllä osaa sanoa. Mennään vaan tuulen mukana, ja katotaan mitä tapahtuu (;