Tähtipölyä

Paras ystäväni Silppu kirjotti tässä yks päivä viime viikol blogiinsa jutun koulukiusaamisesta. Sit me juteltiin koulukiusaamisest jonkin aikaa faces. Taino, oli kai se lähinnä mun yksinpuheluu. Loppuje lopuks Silvia oli sit sitä mielt et mul on nii pal sanottavaa et voisin yhtä hyvin kirjottaa  siit tänne omaan blogiini. Mä oon sit siirtäny sitä täs tän muutaman päivän ajan, mut sit jotenkin just nyt yhelt yöl (varttii yli jos tarkkoi ollaa) tuli semmonen olo et vois sitä kirjottaaki. Joten täältä sitä sitten tulee...

Niin sopiva biisi tähän, löysin Enkeli-Elisan kautta.

Pari kuukaut sit tää mun syventyminen tähän koulukiusaamisjuttuu alko, ku eksyin Enkeli-Elisa projektin nettisivuil. Siin sit tuli lueskeltuu kaikkee siit ja sillai. Ja oon mä sitä ennenki yläkoulus mietiskelly ku sitä siel kuitenkin näkyi. Meiänkin porukas alko jossai kohtaa pyörii yks rinnakkaisluokkalainen, joka oli luokassaan aika syrjäytetty ja kiusatty. Se oli kyl hieman outo persoona ja en itse oikeastaan koskaan tutustunut häneen kunnolla.

Tyhmintä ikinä on opettaja joka kiusaa. Tää ei nyt suorastaan kai oo kiusaamist, mut vääryyttä kuitenkin, ku mun ala-asteen opettaja ei koskaan antanu mul kymppii matikast. Koska olin saanu yhestä kokeesta kymppi miinuksen. Ja päässälaskutestistä niinki surkean ku ysi puolen. Taino ihan ekan kerran kun menin asiast kysymään nii syynä oli se etten viittaa. Sit ens kerral ku rupesin viittaamaa ja sitä ei voinu enää käyttää tekosyynä, nii syyks tuli huolimattomuusvirhe jossai koetehtäväs. Ja siis kyl ne aina oli selkeesti huolimattomuusvirhei, mul ku on semmonen ongelma etten oo tarpeeks kärsivällinen tarkistaakseni huolel kaikkii tehtävii läpi.

No joka tapaukses, ku sanoin asiast vanhemmilleni (kuulemma itkien, ku on ne kuitenki matemaatikkoi ja en halunnu tuottaa pettymyst ja sillai) nii äiti oli sit sitä mielt et se opettaja ei vaa tykänny must koska oon venäläinen. No sen jälkee ketää meiän koton ei sit välittäny siit mitä siin todistukses lukee. Ihme ja kumma, seiskal päästessäni sain heti kympin torkkaan vaik toisen kokeen taisin sillo mokata niinki pahasti et sain ysi plussan. Se oli sillo mun siihenastisin huonoin numero matikan kokeest. Itseasias on se vielkin...

Ei se opettaja kyl must oikeestikkaa tainnu sen enempää tykätä, siihe liittyy monta muutaki tarinaa mut ne voidaa jättää nyt välii. Mäpäs taas kiertelen ja kaartelen tää.

Mun piti kyl tulla tänne kertoo lähinnä mun kiusaamisteoriastani. Sanoin täs joku päivä et koululaiset on julmia, siis semmoset 12-16 vuotiaat. Mut siis ei ne oikeesti tietenkään julmia ole, ne ei vaan ymmärrä. Ja se sit taas johtuu kasvatuksesta. Erityisesti päiväkotitädeistä ja ala-asteen opettajist. Siis ku semmonen päiväkoti-ikänen lapsonen vie toiselta lapion ja päiväkotitäti sanoo tälle toiselle ettei välittäisi ja leikkisi vaikka tolla toisella lapiolla, nii sitten tämä lapsonen ajattelee käytöksen olevan hyväksyttävää. Sitten tokaluokkalainen sanoo pahasti toiselle ja saa sitten semmosen käsityksen, että kaikki on ookoo, kun ei siitäkään kannata välittää. Kyllä se sitten kyllästyy haukkumisen ja lopettaa. Nii varmaa.

Sit yläkoulun opettajat ihmettelee oppilaiden käytöstä. Puolet luokasta haukkuu yhtä onnetonta joka joutui uhriksi. Aluksi se oli ehkä kaikkien mielestä hauskaa, mutta pian "uhri" ei siitä niinkään paljoa tykkää. Pian siitä tulee kiusattu. Mutta eihän kiusaajat mitään ymmärrä eikä tarkota sitä pahalla, he pitää vaan hauskaa. Sehän on ihan hyväksyttävää käytöstä, ei se ketään satuta. Sit voi ihmetellä muutaman vuoden päästä ku uhri tekeekin itsemurhan. Tai masentuu. Tai jotai saman tyyppist.

Joskus kasilla luokanvalvojan tunnilla pohdittiin miten koulukiusaaminen saataisiin loppumaan. Mä sanoin sillonkin et se kaikki pitäis ennaltaehkästä siellä alakoulussa. No eihän pidä, ku tämä meiän pahis kiusaaja on vaa onneton ihminen joka joutu huonoon porukkaan ja alakoulussahan hän oli kiltti. No voi toki semmostakin tapahtua, mut kyllä sillä ennaltaehkäsyllä paljon sais aikaseks.

Ja mä en siis ymmärrä mimmosii ihmisii valitaa opettajiks. Lähinnä kysees on kyl nää eri tarinat mitä oon kuullu ympäriis, ei mul omaa kokemust oo. Mut siis ku nekin kiusaa. Ei se ole oikein. On siinäkin sit roolimalli lapsil. Ja esiintyy sitä muissaki opettajis aika helposti. Otetaan vaikka kaks oppilast, toinen on opettajan lellikki ja toisest hän ei tykkää. Sit tää lellikki kiusaa sitä toista, ja tämä kiusattu sitten valittaa. No helpostihan siinä pian käy silleen et kiusattu istuu jälki-istuntoo pyydettyään sitä ennen siltä lellikiltä tietysti anteeksi. Näinhän tää maailma menee.

Onneks maailmas on kyl ihaniikin ihmisii olemas. Tänäänkin (taino eilen) mä olin tutorina auttaas ens vuoden ykkösii kurssivalintojen kans. Se oli jotenkin tosi kiva nähä miten paljon yläkoulu eroaa lukiosta. Seurasin hymyillen sivusilmäl miten muut tutorit kävi ain kyselees kaikilt et tarviiks ne apuu. Ja oli sekin söpöö kun mun ryhmänohjaaja, joka on atk-vastaava, oli siel paikal kahen pikkupoikansa kanssa. Se oli sulonen näky. Sit on kans näit järkyttävän ystävällisii herrasmiehii joihin oon täs viime aikoin tutustunu. On se muuten hassuu, miten hyvin mä ain viihdyn vanhempien ihmisten seuras. Kai se on osittain sen takii et mun sisko on mua nii pal vanhempi. Ja sit toisaalt se on hassuu ku Silppu taas on mua kaks vuot nuorempi. Ei siin kyl mitää, se näyttää iha samanikäselt ellei jopa vanhemmalt. Ja me ymmärretään toisiamme aik söpösti. Nyt täl hetkel mul tulee mielee vaa yks riita mikä meil on ollu. Mä mökötin sillo jonku puol tuntii niitten riippukeinus, mut sit tuli tylsää.

Ei täst oikee tainnu tulla iha sitä mitä oli tarkotus alun perin. Mut ihan sama. Hyvä kai se on ku kirjotan mitä mieleen juolahtaa. Mut nyt alko vihdoin väsyttää nii meenki sit nukkuu.   

Remember December?

Mähän oon luvannu teil tarinan siit miten uppouduin bridgen peluuseen (: Tältä sitä sitten piisaa...

Mä kävin ekan kurssini vuonna 2008. Sillon paikallisessa kerhossa oltiin ihan innoissaan, ku Turussa on juniori. Mahto olla pettyneitä ku mä en sit pelistä innostunu. Mut ne sit ain vaa odotteli et se innostus tulisi. Mun äitini kuitenkin pelaa säännöllisesti ja sillai.

Tokan kurssin kävin sit vuoden myöhemmin. Sain sillon raahattua Amandan mukaan. Olinhan mä siin sit hetken innostunut, mut kun Ampun aika/kiinnostus ei sit riittäny pelaamiseen nii ei muakaan kiinnostanu kauheesti kerhol pelaaminen. On tääl Turun kerhos kuitenki paljolti vanhemmanpuoleist porukkaa. Siel kurssil Leena, joka on nykyää Turun Bridgekerhon puheenjohtaja, opetti pelaamisen ja sit Riku hoiti selittämiset tarjoamisesta. En mä siit kurssist kyl pal mitää muist, lähinnä sen et me läheteltii Ampun kans toisillemme lappui ja syötii suklaat (: Ja sit mä muistan sen tunteen ku olin nii fiksu siel (;

No sit joka vuos jossain päin Suomee järjestetään junioribridgeleiri (tänä vuon se on Salos, hieman jee!), ja siel mä oon sit tykänny käydä. Sanon et oon sit tän muutaman vuoden pelannu lähinnä kerran vuodes junnuleiril. Oon kyl noit vanhoi kilpailutuloksii tutkies todennu et on mut kyl sillo tällö saatu vedettyy kaikenlaisii kisoihi. Ja oon mä vissii pari kertaa kerholki käyny, ainaki joulu- ja kevätjuhlis ku on henk. koht. kisat.

Sillo joskus harvoin ku satuin kerhol tulemaan, yleensä kibitsoimaan (eli siis katsomaan) äidin pelii, mult ain kysyttii et kui mä en pelaa. Mä sit sanoin ain et mul on harrastuksii torstaisi. Ja siis niinhän mä kävin aikidos, ja sit ku kyllästyin siihe nii rupesin käymää taijis. Ja ne oli ain just torstaisi ku on pelit (: No on kyl tääl ruotsinkielinenkin kerho tiistaisi, mut siit mä olin saanu jonkinnäkösii traumoi ku olin siel kerran pelaas. Ja sit ku ne alko tuntuu jo iha hassuilt (ne traumat siis) nii olinki ruvennu harrastaa sitä taijitä ja se oli kans tiistaisi.

No joka tapaukses (oli iha kauhee pitkä intropuhe), viime syksyn sit oli taas junnuleiri. Ja siel sit koottiin koululaismaajoukkuet, jota sit koulutettaisii ja lähetettäisii vuonna nakki EM-kisoihi. Oon saattanukkin jo kertoo mun tavastani tehdä asioit hetken mielijohteest... Mä sit viimisen iltan siel tapani mukaa menin auttaa Huldaa (joka on siel ohjaaja, tosi mahtava semmonen) ja muit keittiöö ja sillai. Nii sit siin jossai kohtaa menin kysyy silt et oisko siihe joukkueese mahollist liittyy. Se oli sit tosi ilonen ja sanos et "Mä toivoinkin et sä tulisit kysyy sitä". Oli se aik sulost. Ku mä ite olin koko leirin tavallaa oottanu et se tulis ehdottaa sitä mul, ku olin nii tottunu et mul noit kaikkii juttui ain tyrkytetään yrittäen saada mut innostuun. Se sit olikin fiksumpi ja päätti et on parempi jos se lähtee musta ittestäni, ja silleenhän se varmaa meneeki kivemmi.

No joka tapaukses, ku meit juniorei on sit ympäri Suomee, nii meil ku oltii siihe joukkuevalmennushommelii ilmottauduttu annettii ain jokasel oma treenari. Niil ku oli aikasemmi ilmottautunu nii kerrottii jo siel leiril. No joka tapaukses, kun mä tulin leirilt kotii nii koko juttu tavallaa unohtu. Se leiri oli vissiinki jossai syyskuus tai jotai sellast. No sit marras- joulukuus, ku lakkasin käymäst taijis ku iskäki lakkas ku sil oli syöpä, nii menin taas kibitsoimaan äidin pelaamist. Sil hetkel se oli kyl lähinnä semmonen juttu et meen mielummi äidin kans kerhol ku yksin taijihin. Ku ei taijita tietenkää voi ilman pätevää syytä jättää välii ku siit on maksettu ja kaikkee (;

No sit siin jossai puolesvälis iltaa äiti ja sen vakipari Timo istu taas uutee pöydää. Vastustajikseen ne sai Rikun ja Teodorin. Mä vedin sit siihe äidin vieree ittelleni tuolin. Siin mun vieres oleva Riku sit töksäytti jossai kohtaa sillee "Koskas me sit pelataan?"

Minä sit hiukan hämmennyin. Mä tiesin Rikust tasan sen verran et se piti sillo meil sitä kurssii ja oli sillo vaikuttanu iha mukavalt tyypilt. Hassuu oli et tiesin jopa sen nimen, ku mulla on surkee nimimuisti. Mut kun meil oli yläkoulus opettajien tunnuksina ain kaks kirjaint etunimest ja kaks kirjain sukunimest, nii me oltii Amandan kans nimetty Riku Rimaks. Se sit jäi hyvin mielee.

No mut mä fiksuna tyttönä en heti sit sitä kysymyst täysin torjunu. Totesin vaa "Emmää vaa tiiä". Ei kyl kauhee fiksult kuullosta. Mut ainaki kivemmalt ku joku "Kui meiän pitäis pelata?" tms. (: Mut sil hetkel aattelin lähinnä et taas ne yrittää saada mua pelaa. Olen minä kyllä vähän vainoharhanen (:

Se juttu jäi sit siihe, mut Riku ilmesesti huomas mun hämmennykseni, vaik se tais tajuta sen vast parin kierroksen pääst ku sillo se vast mul tuli seuraavan kerran höpöttää. Taino on sekin mahollist et sillo vast löyty sopiva väli. Mä kattelin sillo tuloksii tietokoneen ruudust. En mä kyl enää muist miten se keskustelu tarkallee ottaen meni, enkä taida ruvet mitää vääristelemään. Mut selvis siis et Riku on päässy mun treenariks ja mulle ei oltu kerrottu mitään (; Me sit päätettii pelat netis BBO:s.

Joululoma alko, ja niinhän me sit pelailtii netis. Taino tais se ol lähin tarjoamist aluks. Ja sit me höpöteltiin kans aik paljon. Ja sit jotenkin ystävystyttiin. Hassuu ku se tapahtu siinä ikäänku ittestää. Ja se tarjoaminen oli kyl kivaa. Aluks ku Riku ei tienny mitä kaikkee osaan nii se selitti vaa kaikkee peräkkäin, ja mä sit välil pyörittelin silmiini ku se selitti jotai ittestäänselvää. Mut sinäns iha oikee ku joku sille ihan yhtä ittestäänselvä juttu olikin mulle iha vieras. Mut siit se innostus sit jotenkin lähti. Ja täs sitä sit ollaa, ku onnistun kääntämään melkee minkä keskustelun vaa bridgee (:

Venus

Mun isänihän on tähtitieteilijä. Vähänkös häntä ärsyttää, kun joka kerta kun taivaalla tapahtuu jotain kivaa Turussa on pilvistä. No keskiviikkonahan oli se kun Venus kulki Auringon editse. No me sit paettiin täält pilvisest Turust (taino Kaarinassahan me asutaan...) Helsinkiin siskon luo, minne oli luvattu puolipilvistä. No siis kyllähän siel vähän taivasta sillon tällö näkyi, mut kyllähän sielläkin oli pilvistä. Joten päätettii lähtee Lahteen. Aika hassuu muuten nimetä kaupunki jossai Keski-Suomes Lahdeks. No joka tapauksessa, siin ku ajettii lahteen päin nii vasemmal puolel näky aika isoki pätkä taivasta. No mitäs sit? Ajettii randomisti sin vasempaan...

No sithän me päästiinkin aurinkoon, ja nähtiin joku viimiset kolme minuuttii sitä. Iskä oli tosi ilonen, ku se halus nähä nimenomaan sen lopun, vaik siis eihän siin mitään Venuksen ilmakehää näkyny ilman kaukoputkee. Mut se oli kyl tosi siistii. Ja matka nyt ainaki oli hauska.

Sit oli söpöö ku istuttii takas autoo ja mä kysyin et mis ollaa. Ketään ei tienny (: Mut onneks navigaattorit on keksitty.

On muute hassuu et Venus on nimetty kauneuden jumalattaren mukaa. Ku siis se on pelkkää helvettii koko paikka (: Se ilmakehäki on jotai kauheet myrkkyy, ja sin planeetal ei pääs auringonvaloo. Sit ne pilvet kiertää sitä ympäri jotai pikavauhtii. Ja koko planeetta on vaa laavaa ku tulivuoret purkautuu. Mut ihmisethän nimee kaiken ain hassusti.

Me muuten lähettii kotoot neljält. Ja mä olin johonki kahteen pelannu netis bridgee (: No siis nukuin sit jonkun tunnin. Sit ku tultii taas siskon kotii, nii hetken pääst lähin siskon ja sen kavereiden kans keskustaa, ku sen piti käyd työpaikal. Iskä jäi kotii nukkuu. Oli kyl siistii päästä siskonki luon käymää, ku se on muuttanu täs jokin aika sitten uutee asuntoo. Se osti sen kunniaks ittelleen kans semmosen söpön sängyn mis on norsui (:

Siin jossai päiväl mä sit nukuin toisenki tunnin. Iskän kaveri tuli Venäjält joskus kymmenelt illal, nii sit yhentoist aikaa me lähettii siskon luot kottii päin. Oltiinki sit söpösti yhelt koton. Mä menin heti nukkuu, ja nukuin yhteentoista asti. Nousin ylös, söin voileivän ja menin takas nukkuu. En mä kyl siin kauhee hyvi nukkunu ku päät särki, nii nousinki yhen aikaa syömää päänsärkytabletin. Sit nukuin puol kuutee. Siin ku heräsin oli tosi ihanaa, päät ei enää särkeny, mun huonees oli ihanan viileet ja oli hiljanen musiikki jäänyt päälle.

Ollaa siis jo torstais. Iskäl oli synttärit ja tuli kuudelt vierait. Ei tapahtunu mitää sen kummempaa, mut hauskaa oli.

Tänää nukuin taas kauan. Se on muuten hassuu, ku luin täs pari viikkoo siit Nälkäpeli-trilogian ja se sit jotenki iskoutu mun alitajuntaani tai jotai. Mä oon nimittäin useampaan otteesee nähny siihe liittyvää unta. Tänäänki mä olin metsästääs. Se oli muuten outo uni. Siin oli koko kaupunki keräämäs ruokaa metsästämäl tai sit keräilemäl marjoil tms. Sit siin unes oli jostai syyst kans Riku, ja se oli heittäny pitkin metsää pari korttipakkaa. Sit niit korttei voi keräil siin samal ku etti ruokaa, ja sit ku käy semmosen pöydän luon mihi se ruoka tuodaa nii siihe voi sit niist poimituist korteist kerätä pokerikäsii. Sit paras voitti. En mä kyl päässy selvittää et ketä voitti ku mun uni meni siin sekasi ku yritin koota sitä pokerikättä ku mun kortit muuttu kokoajan (: Mut sain mä vissii kerättyy kolme kutosta ja kaks jätkää. Tai ehkä se oliki kolme kasia... mut kumminki jotai sellast.

Nii ja sitä ennen siin unes mua alko ärsyttää et kaikki on laitettu keräämää ruokaa ja halusin vaa paeta johonki metsää. Mut sit mä lähinki seuraa sellast hassuu jänist. Se oli semmonen ruskee, ja sil oli toinen takajalka iha turvonnu. Tai ei se turvonneelt näyttäny, mut se oli tosi paksu. Sit se pomppi sillee hassusti. Ja sit ku se pääs jonku puun luo, nii se kiipeski sin ylös iha pikavauhtii (:

Joo siis mun unet on aik outoja.