sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

What goes up must come down

Pitkäst aikaa taas kirjotan. Oli täs välis semmonen vaihe ettei sitä tekstii tullu ittestään ja väkisin mä en koskaan haluu kirjottaa mitään. Kirjotan päivikseenki iha samal taval, jonkin aikaa ihan kokoajan ja sit pidän pitkän tauon. Täs bloggaamises on varmaa viel seki ongelma etten välttämät haluu kirjottaa iha kaikkee peräkkäi...

---

Mä oon käyny täs viime aikoin vaik missä. Eka kävin Silpul, ja seki oli vast joskus kesäkuun lopus. Yritettii järjestää sitä meiän pitkäaikast yhdesoloo aikasemminki, muttei se onnistunu. Siel oli tietysti huiman hauskaa ja kaikke. Sit sen jälkee olin päivän koton (oltuani siis vaivaset viis päivää Silpul) ja menin muutamaks päiväks Bändöön tutustuun töihin, ku yhel Heikil on siel mökkikylä. Saatan sit mennä sinne loppukesäst iha kunnol töihi. Sit sen jälkee oltuani päivän koton menin Kemiöön junioribridgeleiril. Hauskaa ku tänä vuon junnuleiri on kesäl. Siel oli tosi hauskaa, vaik olinki vaa poikien ympäröimä. Taino olihan siel Anni, mut se ei oo juniori nii sitä ei lasketa. Mä oon kyl jollain taval tottunu olemaa harrastuksis poikien ympäröimän, ku olin aikidos nii olin pitkää ainut tyttö, vaik kyl sinnekki jossai kohtaa tyttöi ilmestyi. Muistan kyl ikusesti ku yks Jaakko sano joku kerta mul ku ooteltii harkkojen alkuu et "Mikähän sun nimi oli? Mun muistisääntön oli Marianne-karkki, mut et sä kyl Marianne oo". En tiiä kui se jäi mielee, mut jotenki se oli mun mielest sulost.
Junnuleiril oli kaikkee hauskaa. Porukka on aivan mahtavaa. Milko, joka siis oli olevinaan siel tärkein ohjaaja tai jotai, selitti jossai välis polttaessaan et sen pitäis varmaa men jonnekki nurkan taakse piiloo ku ketään muu ei polta ja kattoo sitä vaa pahasti. Mä voitin siel leiril parikisan ja älypelikisan. Sit oli hauskaa kysellä Milkolt kaikkee meiän tarjoussysteemist ja sit hetken pääst todeta et mä tiiän siit systeemist enemmän ja Milko ei osaa ees lukee sitä paperii. Yhes välis oli hauskaa ku me esitettii toisillemme kaikkii arvotuksii, ja sit Osku ei millää tajunnu mitään niist. Vaik se kokoajan melkee sano sen vastauksen, muttei vaa tajunnu sitä. Mahtavaa porukkaa.

---

Musavideo on nii outo et noi lyriikat on kivempaa katoltavaa...

Sit junnuleirin jälkee olin taas päivän koton, ja sit aikasin tiistai aamul lähettii Rikun, Akun ja Lean kans pelaa bridgee Brändöön. Oli aik hauskaa ku siel sit näki niit kaikkii paikkoi mis on leikannu ruohoo tms. Tultii sielt keskiviikko illal takas.
Siel oli iha huiman hauskaa. Siel oli kolme miest (ku Heikki oli kans paikal) ja minä olin se joka sai grillin toimii. Että sillee. Pelattii tosi paljon bridgee. Siin yöl pelattii ja pelattii ja kello oliki yhtäkkii kakskyt vail viis. Siin sit mentii nukkuu, ku muut ei enää jaksanu. Mä taas heräsin täysin. Tai siis pääsin siihe tilaan ku se väsymys menee sillee söötist ohi. Siihe tilaa mis sekoo tosi helpost ja nauraa kaikkee peräkkäi. Harmi vaa kaikki muut piti vaivoin päätään pystys, nii ei sit tullu mitään kipinää josta naurukohtaus ois saanu alkuns. Mut siis mentii sillo viiden aikaa nukkuu. Sit seuraavan aamun yheksän aikaa naapurimökkeihi tuli prätkäporukka. Kaikki sit heräs siihe. Iha hassuu ku mua ei kauheest väsyttäny siin kohtaa. Mun herätes mun pääs soi toi kappale joka on tos vähä ylempän. Ja se vaa soi ja soi ja soi. Joten mä soitin sitä loppupäivän kunnes kaikki akut loppu. Riku sano ain sillo tällö "Tää kappale muistuttaa jotenki tutult...", "Mä oon kuullu tän ennenki!" tms. Mua harmitti vähä, ku se kappale ois sopinu nii täydellisesti siin yöl soitettavaks. Ku se ois aika pal sopinu siihe yöhön ku sit seuraavaan päivään. Se yö oli aik kiva, yks semmosist hetkist joita tekis mieli vähän venyttää pidemmiks.

---

Sit torstain äiti raahas mut kerhol. Sielki oli aik hauskaa, johdettii aika pitkää kunnes sit meistä riippumattomist syist tipahdettii. Se oli aik siisti pudotus. Mut hauskaa oli, en mä siin kohtaa enää osannu pelat yhtää. Tein kaikkee hölmöö, ja sit aika usein vastustajat teki jotai viel hölmömpää nii sit me saatii hyvä tulos. Varsinki oli hauskaa pelata semmosii alottelijoit vastaa ku ne kotiutti kaikki meiän sitoumukset. Yks tarjoussarjaki oli tosi mahtava, mut en nyt taida mennä semmosii yksityiskohtii.

Sit eilen käytiin siskon luon. Se odottaa poikaa, ja sit niil on siel iha kauhee draama siit minkä sukunimen se saa. Ku sen mies, jolla on venäläinen sukunimi, haluu et sen sukunimi saa jatkoo tai jotai. Ja sit sisko, jolla on siis suomalainen sukunimi, on sitä mielt et sil lapsel on pal helpompi elää suomalaisen sukunimen kans. Ja sitä mieltä oon mäkin, vaik ei se sukunimi sinäns oo kaikki kaikes, mut varsinki alakoulus voi tapahtuu vaik mitä nimenomaan sen sukunimen takii.


Sry kaikki, en osaa kantaa kameraa mukanani joten mistään ei oo kuvii...

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Tähtipölyä

Paras ystäväni Silppu kirjotti tässä yks päivä viime viikol blogiinsa jutun koulukiusaamisesta. Sit me juteltiin koulukiusaamisest jonkin aikaa faces. Taino, oli kai se lähinnä mun yksinpuheluu. Loppuje lopuks Silvia oli sit sitä mielt et mul on nii pal sanottavaa et voisin yhtä hyvin kirjottaa  siit tänne omaan blogiini. Mä oon sit siirtäny sitä täs tän muutaman päivän ajan, mut sit jotenkin just nyt yhelt yöl (varttii yli jos tarkkoi ollaa) tuli semmonen olo et vois sitä kirjottaaki. Joten täältä sitä sitten tulee...


Niin sopiva biisi tähän, löysin Enkeli-Elisan kautta.

Pari kuukaut sit tää mun syventyminen tähän koulukiusaamisjuttuu alko, ku eksyin Enkeli-Elisa projektin nettisivuil. Siin sit tuli lueskeltuu kaikkee siit ja sillai. Ja oon mä sitä ennenki yläkoulus mietiskelly ku sitä siel kuitenkin näkyi. Meiänkin porukas alko jossai kohtaa pyörii yks rinnakkaisluokkalainen, joka oli luokassaan aika syrjäytetty ja kiusatty. Se oli kyl hieman outo persoona ja en itse oikeastaan koskaan tutustunut häneen kunnolla.

Tyhmintä ikinä on opettaja joka kiusaa. Tää ei nyt suorastaan kai oo kiusaamist, mut vääryyttä kuitenkin, ku mun ala-asteen opettaja ei koskaan antanu mul kymppii matikast. Koska olin saanu yhestä kokeesta kymppi miinuksen. Ja päässälaskutestistä niinki surkean ku ysi puolen. Taino ihan ekan kerran kun menin asiast kysymään nii syynä oli se etten viittaa. Sit ens kerral ku rupesin viittaamaa ja sitä ei voinu enää käyttää tekosyynä, nii syyks tuli huolimattomuusvirhe jossai koetehtäväs. Ja siis kyl ne aina oli selkeesti huolimattomuusvirhei, mul ku on semmonen ongelma etten oo tarpeeks kärsivällinen tarkistaakseni huolel kaikkii tehtävii läpi.
No joka tapaukses, ku sanoin asiast vanhemmilleni (kuulemma itkien, ku on ne kuitenki matemaatikkoi ja en halunnu tuottaa pettymyst ja sillai) nii äiti oli sit sitä mielt et se opettaja ei vaa tykänny must koska oon venäläinen. No sen jälkee ketää meiän koton ei sit välittäny siit mitä siin todistukses lukee. Ihme ja kumma, seiskal päästessäni sain heti kympin torkkaan vaik toisen kokeen taisin sillo mokata niinki pahasti et sain ysi plussan. Se oli sillo mun siihenastisin huonoin numero matikan kokeest. Itseasias on se vielkin...
Ei se opettaja kyl must oikeestikkaa tainnu sen enempää tykätä, siihe liittyy monta muutaki tarinaa mut ne voidaa jättää nyt välii. Mäpäs taas kiertelen ja kaartelen tää.

Mun piti kyl tulla tänne kertoo lähinnä mun kiusaamisteoriastani. Sanoin täs joku päivä et koululaiset on julmia, siis semmoset 12-16 vuotiaat. Mut siis ei ne oikeesti tietenkään julmia ole, ne ei vaan ymmärrä. Ja se sit taas johtuu kasvatuksesta. Erityisesti päiväkotitädeistä ja ala-asteen opettajist. Siis ku semmonen päiväkoti-ikänen lapsonen vie toiselta lapion ja päiväkotitäti sanoo tälle toiselle ettei välittäisi ja leikkisi vaikka tolla toisella lapiolla, nii sitten tämä lapsonen ajattelee käytöksen olevan hyväksyttävää. Sitten tokaluokkalainen sanoo pahasti toiselle ja saa sitten semmosen käsityksen, että kaikki on ookoo, kun ei siitäkään kannata välittää. Kyllä se sitten kyllästyy haukkumisen ja lopettaa. Nii varmaa.
Sit yläkoulun opettajat ihmettelee oppilaiden käytöstä. Puolet luokasta haukkuu yhtä onnetonta joka joutui uhriksi. Aluksi se oli ehkä kaikkien mielestä hauskaa, mutta pian "uhri" ei siitä niinkään paljoa tykkää. Pian siitä tulee kiusattu. Mutta eihän kiusaajat mitään ymmärrä eikä tarkota sitä pahalla, he pitää vaan hauskaa. Sehän on ihan hyväksyttävää käytöstä, ei se ketään satuta. Sit voi ihmetellä muutaman vuoden päästä ku uhri tekeekin itsemurhan. Tai masentuu. Tai jotai saman tyyppist.

Joskus kasilla luokanvalvojan tunnilla pohdittiin miten koulukiusaaminen saataisiin loppumaan. Mä sanoin sillonkin et se kaikki pitäis ennaltaehkästä siellä alakoulussa. No eihän pidä, ku tämä meiän pahis kiusaaja on vaa onneton ihminen joka joutu huonoon porukkaan ja alakoulussahan hän oli kiltti. No voi toki semmostakin tapahtua, mut kyllä sillä ennaltaehkäsyllä paljon sais aikaseks.
Ja mä en siis ymmärrä mimmosii ihmisii valitaa opettajiks. Lähinnä kysees on kyl nää eri tarinat mitä oon kuullu ympäriis, ei mul omaa kokemust oo. Mut siis ku nekin kiusaa. Ei se ole oikein. On siinäkin sit roolimalli lapsil. Ja esiintyy sitä muissaki opettajis aika helposti. Otetaan vaikka kaks oppilast, toinen on opettajan lellikki ja toisest hän ei tykkää. Sit tää lellikki kiusaa sitä toista, ja tämä kiusattu sitten valittaa. No helpostihan siinä pian käy silleen et kiusattu istuu jälki-istuntoo pyydettyään sitä ennen siltä lellikiltä tietysti anteeksi. Näinhän tää maailma menee.

Onneks maailmas on kyl ihaniikin ihmisii olemas. Tänäänkin (taino eilen) mä olin tutorina auttaas ens vuoden ykkösii kurssivalintojen kans. Se oli jotenkin tosi kiva nähä miten paljon yläkoulu eroaa lukiosta. Seurasin hymyillen sivusilmäl miten muut tutorit kävi ain kyselees kaikilt et tarviiks ne apuu. Ja oli sekin söpöö kun mun ryhmänohjaaja, joka on atk-vastaava, oli siel paikal kahen pikkupoikansa kanssa. Se oli sulonen näky. Sit on kans näit järkyttävän ystävällisii herrasmiehii joihin oon täs viime aikoin tutustunu. On se muuten hassuu, miten hyvin mä ain viihdyn vanhempien ihmisten seuras. Kai se on osittain sen takii et mun sisko on mua nii pal vanhempi. Ja sit toisaalt se on hassuu ku Silppu taas on mua kaks vuot nuorempi. Ei siin kyl mitää, se näyttää iha samanikäselt ellei jopa vanhemmalt. Ja me ymmärretään toisiamme aik söpösti. Nyt täl hetkel mul tulee mielee vaa yks riita mikä meil on ollu. Mä mökötin sillo jonku puol tuntii niitten riippukeinus, mut sit tuli tylsää.

Ei täst oikee tainnu tulla iha sitä mitä oli tarkotus alun perin. Mut ihan sama. Hyvä kai se on ku kirjotan mitä mieleen juolahtaa. Mut nyt alko vihdoin väsyttää nii meenki sit nukkuu.   

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Remember December?

Mähän oon luvannu teil tarinan siit miten uppouduin bridgen peluuseen (: Tältä sitä sitten piisaa...
Mä kävin ekan kurssini vuonna 2008. Sillon paikallisessa kerhossa oltiin ihan innoissaan, ku Turussa on juniori. Mahto olla pettyneitä ku mä en sit pelistä innostunu. Mut ne sit ain vaa odotteli et se innostus tulisi. Mun äitini kuitenkin pelaa säännöllisesti ja sillai.
Tokan kurssin kävin sit vuoden myöhemmin. Sain sillon raahattua Amandan mukaan. Olinhan mä siin sit hetken innostunut, mut kun Ampun aika/kiinnostus ei sit riittäny pelaamiseen nii ei muakaan kiinnostanu kauheesti kerhol pelaaminen. On tääl Turun kerhos kuitenki paljolti vanhemmanpuoleist porukkaa. Siel kurssil Leena, joka on nykyää Turun Bridgekerhon puheenjohtaja, opetti pelaamisen ja sit Riku hoiti selittämiset tarjoamisesta. En mä siit kurssist kyl pal mitää muist, lähinnä sen et me läheteltii Ampun kans toisillemme lappui ja syötii suklaat (: Ja sit mä muistan sen tunteen ku olin nii fiksu siel (;
No sit joka vuos jossain päin Suomee järjestetään junioribridgeleiri (tänä vuon se on Salos, hieman jee!), ja siel mä oon sit tykänny käydä. Sanon et oon sit tän muutaman vuoden pelannu lähinnä kerran vuodes junnuleiril. Oon kyl noit vanhoi kilpailutuloksii tutkies todennu et on mut kyl sillo tällö saatu vedettyy kaikenlaisii kisoihi. Ja oon mä vissii pari kertaa kerholki käyny, ainaki joulu- ja kevätjuhlis ku on henk. koht. kisat.
Sillo joskus harvoin ku satuin kerhol tulemaan, yleensä kibitsoimaan (eli siis katsomaan) äidin pelii, mult ain kysyttii et kui mä en pelaa. Mä sit sanoin ain et mul on harrastuksii torstaisi. Ja siis niinhän mä kävin aikidos, ja sit ku kyllästyin siihe nii rupesin käymää taijis. Ja ne oli ain just torstaisi ku on pelit (: No on kyl tääl ruotsinkielinenkin kerho tiistaisi, mut siit mä olin saanu jonkinnäkösii traumoi ku olin siel kerran pelaas. Ja sit ku ne alko tuntuu jo iha hassuilt (ne traumat siis) nii olinki ruvennu harrastaa sitä taijitä ja se oli kans tiistaisi.
No joka tapaukses (oli iha kauhee pitkä intropuhe), viime syksyn sit oli taas junnuleiri. Ja siel sit koottiin koululaismaajoukkuet, jota sit koulutettaisii ja lähetettäisii vuonna nakki EM-kisoihi. Oon saattanukkin jo kertoo mun tavastani tehdä asioit hetken mielijohteest... Mä sit viimisen iltan siel tapani mukaa menin auttaa Huldaa (joka on siel ohjaaja, tosi mahtava semmonen) ja muit keittiöö ja sillai. Nii sit siin jossai kohtaa menin kysyy silt et oisko siihe joukkueese mahollist liittyy. Se oli sit tosi ilonen ja sanos et "Mä toivoinkin et sä tulisit kysyy sitä". Oli se aik sulost. Ku mä ite olin koko leirin tavallaa oottanu et se tulis ehdottaa sitä mul, ku olin nii tottunu et mul noit kaikkii juttui ain tyrkytetään yrittäen saada mut innostuun. Se sit olikin fiksumpi ja päätti et on parempi jos se lähtee musta ittestäni, ja silleenhän se varmaa meneeki kivemmi.
No joka tapaukses, ku meit juniorei on sit ympäri Suomee, nii meil ku oltii siihe joukkuevalmennushommelii ilmottauduttu annettii ain jokasel oma treenari. Niil ku oli aikasemmi ilmottautunu nii kerrottii jo siel leiril. No joka tapaukses, kun mä tulin leirilt kotii nii koko juttu tavallaa unohtu. Se leiri oli vissiinki jossai syyskuus tai jotai sellast. No sit marras- joulukuus, ku lakkasin käymäst taijis ku iskäki lakkas ku sil oli syöpä, nii menin taas kibitsoimaan äidin pelaamist. Sil hetkel se oli kyl lähinnä semmonen juttu et meen mielummi äidin kans kerhol ku yksin taijihin. Ku ei taijita tietenkää voi ilman pätevää syytä jättää välii ku siit on maksettu ja kaikkee (;
No sit siin jossai puolesvälis iltaa äiti ja sen vakipari Timo istu taas uutee pöydää. Vastustajikseen ne sai Rikun ja Teodorin. Mä vedin sit siihe äidin vieree ittelleni tuolin. Siin mun vieres oleva Riku sit töksäytti jossai kohtaa sillee "Koskas me sit pelataan?"
Minä sit hiukan hämmennyin. Mä tiesin Rikust tasan sen verran et se piti sillo meil sitä kurssii ja oli sillo vaikuttanu iha mukavalt tyypilt. Hassuu oli et tiesin jopa sen nimen, ku mulla on surkee nimimuisti. Mut kun meil oli yläkoulus opettajien tunnuksina ain kaks kirjaint etunimest ja kaks kirjain sukunimest, nii me oltii Amandan kans nimetty Riku Rimaks. Se sit jäi hyvin mielee.
No mut mä fiksuna tyttönä en heti sit sitä kysymyst täysin torjunu. Totesin vaa "Emmää vaa tiiä". Ei kyl kauhee fiksult kuullosta. Mut ainaki kivemmalt ku joku "Kui meiän pitäis pelata?" tms. (: Mut sil hetkel aattelin lähinnä et taas ne yrittää saada mua pelaa. Olen minä kyllä vähän vainoharhanen (:
Se juttu jäi sit siihe, mut Riku ilmesesti huomas mun hämmennykseni, vaik se tais tajuta sen vast parin kierroksen pääst ku sillo se vast mul tuli seuraavan kerran höpöttää. Taino on sekin mahollist et sillo vast löyty sopiva väli. Mä kattelin sillo tuloksii tietokoneen ruudust. En mä kyl enää muist miten se keskustelu tarkallee ottaen meni, enkä taida ruvet mitää vääristelemään. Mut selvis siis et Riku on päässy mun treenariks ja mulle ei oltu kerrottu mitään (; Me sit päätettii pelat netis BBO:s.
Joululoma alko, ja niinhän me sit pelailtii netis. Taino tais se ol lähin tarjoamist aluks. Ja sit me höpöteltiin kans aik paljon. Ja sit jotenkin ystävystyttiin. Hassuu ku se tapahtu siinä ikäänku ittestää. Ja se tarjoaminen oli kyl kivaa. Aluks ku Riku ei tienny mitä kaikkee osaan nii se selitti vaa kaikkee peräkkäin, ja mä sit välil pyörittelin silmiini ku se selitti jotai ittestäänselvää. Mut sinäns iha oikee ku joku sille ihan yhtä ittestäänselvä juttu olikin mulle iha vieras. Mut siit se innostus sit jotenkin lähti. Ja täs sitä sit ollaa, ku onnistun kääntämään melkee minkä keskustelun vaa bridgee (:

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Venus

Mun isänihän on tähtitieteilijä. Vähänkös häntä ärsyttää, kun joka kerta kun taivaalla tapahtuu jotain kivaa Turussa on pilvistä. No keskiviikkonahan oli se kun Venus kulki Auringon editse. No me sit paettiin täält pilvisest Turust (taino Kaarinassahan me asutaan...) Helsinkiin siskon luo, minne oli luvattu puolipilvistä. No siis kyllähän siel vähän taivasta sillon tällö näkyi, mut kyllähän sielläkin oli pilvistä. Joten päätettii lähtee Lahteen. Aika hassuu muuten nimetä kaupunki jossai Keski-Suomes Lahdeks. No joka tapauksessa, siin ku ajettii lahteen päin nii vasemmal puolel näky aika isoki pätkä taivasta. No mitäs sit? Ajettii randomisti sin vasempaan...
No sithän me päästiinkin aurinkoon, ja nähtiin joku viimiset kolme minuuttii sitä. Iskä oli tosi ilonen, ku se halus nähä nimenomaan sen lopun, vaik siis eihän siin mitään Venuksen ilmakehää näkyny ilman kaukoputkee. Mut se oli kyl tosi siistii. Ja matka nyt ainaki oli hauska.
Sit oli söpöö ku istuttii takas autoo ja mä kysyin et mis ollaa. Ketään ei tienny (: Mut onneks navigaattorit on keksitty.
On muute hassuu et Venus on nimetty kauneuden jumalattaren mukaa. Ku siis se on pelkkää helvettii koko paikka (: Se ilmakehäki on jotai kauheet myrkkyy, ja sin planeetal ei pääs auringonvaloo. Sit ne pilvet kiertää sitä ympäri jotai pikavauhtii. Ja koko planeetta on vaa laavaa ku tulivuoret purkautuu. Mut ihmisethän nimee kaiken ain hassusti.
Me muuten lähettii kotoot neljält. Ja mä olin johonki kahteen pelannu netis bridgee (: No siis nukuin sit jonkun tunnin. Sit ku tultii taas siskon kotii, nii hetken pääst lähin siskon ja sen kavereiden kans keskustaa, ku sen piti käyd työpaikal. Iskä jäi kotii nukkuu. Oli kyl siistii päästä siskonki luon käymää, ku se on muuttanu täs jokin aika sitten uutee asuntoo. Se osti sen kunniaks ittelleen kans semmosen söpön sängyn mis on norsui (:
Siin jossai päiväl mä sit nukuin toisenki tunnin. Iskän kaveri tuli Venäjält joskus kymmenelt illal, nii sit yhentoist aikaa me lähettii siskon luot kottii päin. Oltiinki sit söpösti yhelt koton. Mä menin heti nukkuu, ja nukuin yhteentoista asti. Nousin ylös, söin voileivän ja menin takas nukkuu. En mä kyl siin kauhee hyvi nukkunu ku päät särki, nii nousinki yhen aikaa syömää päänsärkytabletin. Sit nukuin puol kuutee. Siin ku heräsin oli tosi ihanaa, päät ei enää särkeny, mun huonees oli ihanan viileet ja oli hiljanen musiikki jäänyt päälle.
Ollaa siis jo torstais. Iskäl oli synttärit ja tuli kuudelt vierait. Ei tapahtunu mitää sen kummempaa, mut hauskaa oli.
Tänää nukuin taas kauan. Se on muuten hassuu, ku luin täs pari viikkoo siit Nälkäpeli-trilogian ja se sit jotenki iskoutu mun alitajuntaani tai jotai. Mä oon nimittäin useampaan otteesee nähny siihe liittyvää unta. Tänäänki mä olin metsästääs. Se oli muuten outo uni. Siin oli koko kaupunki keräämäs ruokaa metsästämäl tai sit keräilemäl marjoil tms. Sit siin unes oli jostai syyst kans Riku, ja se oli heittäny pitkin metsää pari korttipakkaa. Sit niit korttei voi keräil siin samal ku etti ruokaa, ja sit ku käy semmosen pöydän luon mihi se ruoka tuodaa nii siihe voi sit niist poimituist korteist kerätä pokerikäsii. Sit paras voitti. En mä kyl päässy selvittää et ketä voitti ku mun uni meni siin sekasi ku yritin koota sitä pokerikättä ku mun kortit muuttu kokoajan (: Mut sain mä vissii kerättyy kolme kutosta ja kaks jätkää. Tai ehkä se oliki kolme kasia... mut kumminki jotai sellast.
Nii ja sitä ennen siin unes mua alko ärsyttää et kaikki on laitettu keräämää ruokaa ja halusin vaa paeta johonki metsää. Mut sit mä lähinki seuraa sellast hassuu jänist. Se oli semmonen ruskee, ja sil oli toinen takajalka iha turvonnu. Tai ei se turvonneelt näyttäny, mut se oli tosi paksu. Sit se pomppi sillee hassusti. Ja sit ku se pääs jonku puun luo, nii se kiipeski sin ylös iha pikavauhtii (:
Joo siis mun unet on aik outoja.

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Positive and deep

Mun kummisetä tuli vierailee meil. Se asuu jossai Amerikas, mut se matkustelee aik pal, pääasias tennisturnauksis. Sit ku se jossai kohtaa hävii kisan eikä pääs jatkoo nii se tulee tervehtii kaikkii ystävii jotka sattuu asuu siin lähel. Iskä valitti ku oli hankala tehä suunnitelmii ku ei tienny koska se tarkallee meil tulee, ku riippu tosiaa sen suorituksest.
Kummini on kyl tosi ihana ihminen. Sen kans tulee pohdittuu kaiken näköst ja sil on muutenkin kiva höpöttää. Tänään se jäi pohtii sanan appelsiini alkuperää ja kui se on nii monel kielel nii samanlainen. Ja se lähti liikkeel siit ku join appelsiinimehuu ja se jäi tutkii sitä purkkii.
Sunnuntain mä esitin sille mielepiteeni ihmisen uskon vahvuudesta. Siis kun olen sitä mieltä et jos ihminen todella uskoo johonkin nii sen kohdalla se pitää paikkaansa. Siis vaikkapa jos minä ihan tosissani uskoisin että leivän syönti auttaa hampaankipuun, niin kun söisin leipää hampaitani ei särkis. Tai jos joku uskoo jonkun asian auttavan hänen sairauteen, nii sit se voi parantuu siit helpommin. Vastaavasti sit jos uskoo et se hoito jota saa on ihan tarpeeton eikä auta mitään, nii sit ei parane vaa tilanne voi päinvastoin pahentua. En mä tätä voi todistaa ku niil muutamal tarinal mitä ihmiset on kertoillu, mut mä nyt vaa uskon siihen.
No sit mun kummi tykästyin mun tapaani ajatella. Ja sit se sano et se on tosi positiivista ja syvällistä. Me kyl siis puhuttii kokoajan enkkuu... No mut siis, mä sit fiksuna tyttönä ilmotin "Thats me, positive and deep". Sit kummi liikuttu ja peräti kätteli mua (; Se on kyl tosi kiva persoona.
Tänään oli koeviikon vimppa koe. Eli mun ensmäisen lukiovuoden kokeet on virallisesti ohi! Tosi siistii! Enää täytyy vaa jännätä tuloksii. Matikast on jo selvil - kymppi tuli (yllätys).
Huomen meil on joku ihmeen "Luostis Amazing Summer Day" huomen. Kuullostaa iha kauhee tylsält. Mut ohjelma kuullostaa kivalt. Vaik siis ei meiän pitäis viel tietää mitä siel tapahtuu, mut ku meil oli tänää tutorkokous nii siel yks tutoreist ku oli järjestääs sitä ja sit yks opettaja vahingos lipsautti pari juttuu. Katotaan sit huomen mitä tykkään (:
Sovittii tänää Heidin kans et tavattais joku päivä kupittaan puistos. Siit on tullu jotenkin meiän hassu traditio, et käydää siel ainaki kerran kesäloman aikan. Ja muutenki sitä on tullut nähtyy nii vähä nyt ku ollaa eri lukiois ja asuaa eri paikois ja sillai. Ennenhän me siis asuttiin jonku vartin kävelymatkan pääs. Pitäis tavat jossai vaihees muitaki kavereit koulust. Haluun pääst käymää Ampun kans koskel muutamal kivel mis me ain hengailtii. Tuli ikävä sitä paikkaa ku selitin siit jollekkin täs joku päivä...

torstai 24. toukokuuta 2012

Tengo que estudiar

Käytii täs hetkinen sitten äidin kans hassunen keskustelu, jonka perusteel päädyttiin siihen lopputulokseen et jalkojen kipu johtuu matikasta. Lähti liikkeel siis siit et valitin et jalkani on kipeet. Kysees on siis pohkeet, ku innostuin venyttää niit tiistain välkäl ku ei ollu parempaakaa tekemist. Mut eihän me meiän keskustelus semmosii yksityiskohtiin päästy (: Onneks matikan koe oli tänään, nii ei tarvii hetkeen aikaan taas mitään laskeskella sen kummemmin, nii ehkä tää kipu vähä helpottaa.

Mul on siis menos koeviikko. Huomen on espanjan koe, ja siihe täs ois tarkotus valmistautuu. Oli se kyl aik söpöö, ku viimisel oppitunnil meiän opettaja ilmotti et ne kaik kielioppiasiat mitä me täl kurssil opiskeltiin on oikeesti aik turhat, ku ei ketää espanjalainen sillee puhu. Jäätii siin sit Julian kans miettii et kui ihmees me sit tuhlattii nää kaik oppitunnit siihe. 

No mut sanasto on sentään fiksuu, ku on kaikkii vaattei ja ruumiinosii sun muit. Eli siis jos meen espanjaan, voin shoppail  tai men lääkärii. Pal hyödyllisempää ku ruotsis käytävä sanasto jostai politiikast ja viel jostai. Ja sit oli kans tosi fiksuu ku enkun opettaja painotti et meiän täytyy oppii miten ylioppilaskirjotukset on enkuks. Sen jälkee se kerto meil et ketään ei kyl kuitenkaan tiiä mitä se sana tarkottaa ku se on keksitty nimenomaan ylioppilaskirjotuksil, ja muis mais ei semmosii oo. Mitäs ihmet me nyt sil sanal sit tehää? (:

Meiän matikan koe oli kyl aivan söpö. Yhes tehtäväs oli kolme tyyppii nimeltään P.Ian, A.L.Kaa ja L.Oma. Mahto opettajal olla hauskaa sitä tehdessä. Iha hyvät nimet kyl, ku kaik oppikirjan Annat, Bertat ja Callet (eli siis A, B ja C) on jo aik kyllästyttävii.

Jäljel enää kaks kolmasosaa koeviikkoo. Itseasias kuullostaa kivemmalt ku sanoo et kolmasosa koeviikost on jo menny. En toki ole matikisti tai mitään (: Huomen on espanja ja sit ens viikol on kemia, hissa ja fyssa. Meiän hissanope sai joka tunti kokeen kuullostamaa vaikeemmalt ja vaikeemmalt. Ku se ain sano et siel ei kysytä suoraa tätä asiaa mut sit saatetaa kysyy jollain tosi randomil otsikol jotai semmost mihi se sisältyy ja mis se pitää mainit. No ei se sitä kyl iha tollee sanonu, mut tolt se kyl suunnillee kuullosti (:

Mut taidan tosiaa men kertailee niit sanoi... ¡Adiós amigos!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Past, Future, Present

Mul on täs pari päivää ollu jostain syyst haikee olo. Varmaa sen takii ku pitäis lukee kokeisii (: Jäin miettii tänää, ku mul oli viime viikol terveystarkastus ja sitä varten piti täyttää semmonen kaavake. Siin kysyttiin et onko kiusattu joskus, ja mä menin laittamaan ruksin kohtaan 'kyllä'. Ja mä en ees tiiä miks. Jos joku kysyy, nii mä sanon ain ettei mua oo. Mut jotenki sillo oli vaa semmonen olo.

Siis kai mua tavallaan on kiusattu, ainakin yritetty. Mul on siit kyl aik sumuset muistot, ku se oli joskus ala-asteen alkuvaiheis. Mut en mä siit tosiaa sillo jaksanu välittää, joten ei ne sitä jaksanu jatkaakaan. Ne huus jotai ja mä nauroin, ja siihe se jäi. Joskus vitosel yks meiän luokkalainen poika yritti sit taas. Se huus jotain ku mä ja mun kaverini Heidi käveltiin siit ohi. Mut Heidi on tosi ihana ystävä. Me vaa naurettii sen kaa asial, ja mua ei sit haitannu yhtään. Se oli vaa huomionhakuu silt pojalt. On siit vissii huhutukki et se ois ollu ihastunu muhu... Vaik en mä kyl sitä usko.

Eihän se periaattees oo mikää ihme, et mua on yritetty kiusat. (Mut siis tosiaa yritetty, en mä sitä kiusaamiseks oikeesti laske.) Erotuin joukost venäläisen taustani takii. Mut en mä koskaan oo hävenny sitä etten oo syntyny Suomes, mun mielest on kiva erottuu joukost. Mut siit huolimat mä en asiast kaikil peräkkäin kerro. Itseasias annan ihmisten tajuta ite asiast, vaik joskus mä innostun osottamaanki et erotun joukost, niinku vaikkapa tutorkoulutukses täs joku päivä. Mun mielest oli tosi hienoo kertoo etten oo syntyny Suomes. Varsinki ku lukiolaiset osaa suhtautuu asiaa normisti.

Ala-asteelt viel sen verra. Mä muistelen meiän luokkalaisii iha ilol, oli se loppuje lopuks iha mukava luokka. Ainut mikä jäi harmittaa on meiän luokan opettaja silt ajoilt. Ku se ei selkeestikkää tykänny must. Se keksi ain tekosyit miks mä en saanu matikast kymppii, ja iha järjettömii. Se vaati mult täydellisyyt, mä tein ain parhaani mut se ei kelvannu. Ja mun parhaani on kyl tosi hyvä, koska mä oon hyvä matikas. Vanhempani ku on kumpiki matemaatikkoi ja ittekki oon iha matikisti.

Siit tuliki mielee... Tänää yks mun kaveri koulus kysys mult et miksen mä mee opiskelee matikkaa. Mä rupesin selittää sil et kui mua kiehtoo lääkkikseen menoon, mut se kysy jääräpäisesti et miksen mä mee opiskelee matikkaa. Se ei kysyny miks mä haluun lääkkiksee, se kysy miksen mä mee opiskelee matikkaa. Ja mä hämmennyin. Mä en osannut vastata. Se on aik harvinaist, ku oon tottunu et mä löydän kaikkeen ain jotai vastattavaa. Kyl mä sit hetken pääst vastasin. Sanoin ettei luvut kiehdo mua nii kauheesti. Siis on se toki mielenkiintost laskee, ja tutkii lukui ja niitten ominaisuuksii ja leikkii eri yhtälöil ja säännöil sun muil. Mut ei se kiehdo mua.

Oon mä kyl joskus halunnu opettaa matikkaa. Mut ei sekään oo semmost mitä mä haluisin tehä loppuelämäni. Onhan se toki kivaa, mä autan jatkuvasti kavereitani, mut ei se oo tarpeeks kivaa. Mä kyl tykkäsin joskus harrastaa sitä et seurailen matikan tunnil opetusta sillee, et mietin mitä mä tekisin toisin ja mitä selittäisin toisel taval yms. Se oli kieltämät hauskaa.

Mut mä tunnen kutsumukseni lääkkiksee. Mua kiehtoo ihminen. Ku mult kysytää et mikä mun lempiaine koulus on, mä vastaan automaattisesti et matikka. Taino, viime aikoin mä yleensä mietin hetken aikaa ja sen jälkeen sanon et matikka. Mut kyl mua enemmän kiehtoo bilsan tunnit jolloin käsitellää ihmist. Mut siis pidän tosiaanki vaa ihmisen biologiast, en voi sietää kasvilajien opetteluja yms. (vähän vahvasti sanottu, mut silti) Joten ei bilsa kuitenkaan mun lempiaine oo.

Taidan itseasias tykätä eniten filosofiast. Siel käydää ain mielenkiintosii keskustelui. Just semmosii mist mä tykkään. Se saa ain pohtimaa. Meiän opettajaki on tosi ihana. Oli se kyl aik söpö ku ekal tunnil se sano meil et ei saa ottaa henkilökohtasesti ku hän väittää kaikkeen mitä me sanotaan nii vastaa, se vaa sattuu kuulumaan hänen työhön. Mun kaverini Liisa kommentoi yks päivä et must tulis hyvä filosofian opettaja, mäkin ku tykkään väittää ain vastaa. En oo kyl toistaseks käyny yhen kurssin filosofiaa, mut oottelen jo innoissani seuraavaa.

Takasin sinne lääkäriunelmaan (: Mä siis olen varma et mä haluun lääkkikseen. Ain ku mult kysytään, et mikä must tulee isona, nii sanon et psykiatri. Jos joku kysyy tarkennust nii sanon et lasten psykiatri. Tai sit nuoriso, vaik lapset ois vähä turvallisempii potilai, niil ku on vähemmän voimaa. Mut en mä kyl oo  välttämät varma et haluunko olla just psykiatri, mut se on tänhetkinen tavote. Sanon kyl sen aina tosi itsevarmasti. Joskus mä halusin kirurgiks. Se ois aik siistii. Mut ei se kuitenkaan taida olla iha mun juttu.

Mul iski tänään jossain kohtaa ulos katsellessa, et mul on ikävä alakouluu. Taino, ei konkreettisesti alakouluu, vaa sitä aikaa ku kaikki asu siin koulun lähel. Kaikki kaverit oli ain kävelymatkan päässä. Pysty vaa menemää ovel ja pyytää ulos. Nyt kaik kaverit on ympäri ämpäri kaikki jossain kaukan. Ja ku ulkon paistaa aurinko, tekis mieli men taas plimpottaa Nooran ovikelloo (joka asu meiän lähel ku oltii alakoulus) ja pyytää sitä ulos leikkii. Se oli jotenki nii hienon huoletont aikaa.

Painaessani 'Kirjota uusi teksti' mun pää oli iha tyhjä. Mun vaa teki mieli kirjottaa jotai, ku en mä jaks kokoajan kokeisiinkaa lukee, vaik vähän niinku pitäs ku on koeviikko tulos ja kaikkee. En tuijottanu tyhjää sivuu ku pari minuuttii, ku tää kaikki purkautu yhtäkkii iha itsestää. En tienny et mun pääs on näi pal ajatuksii. Kaikkii en ees kerenny saada kirjotettuu tän, vaik oon aik nopee kirjottaa. Mut tosiaa, pitäs men lukee ruotsii...