Tähtipölyä

Paras ystäväni Silppu kirjotti tässä yks päivä viime viikol blogiinsa jutun koulukiusaamisesta. Sit me juteltiin koulukiusaamisest jonkin aikaa faces. Taino, oli kai se lähinnä mun yksinpuheluu. Loppuje lopuks Silvia oli sit sitä mielt et mul on nii pal sanottavaa et voisin yhtä hyvin kirjottaa  siit tänne omaan blogiini. Mä oon sit siirtäny sitä täs tän muutaman päivän ajan, mut sit jotenkin just nyt yhelt yöl (varttii yli jos tarkkoi ollaa) tuli semmonen olo et vois sitä kirjottaaki. Joten täältä sitä sitten tulee...

Niin sopiva biisi tähän, löysin Enkeli-Elisan kautta.

Pari kuukaut sit tää mun syventyminen tähän koulukiusaamisjuttuu alko, ku eksyin Enkeli-Elisa projektin nettisivuil. Siin sit tuli lueskeltuu kaikkee siit ja sillai. Ja oon mä sitä ennenki yläkoulus mietiskelly ku sitä siel kuitenkin näkyi. Meiänkin porukas alko jossai kohtaa pyörii yks rinnakkaisluokkalainen, joka oli luokassaan aika syrjäytetty ja kiusatty. Se oli kyl hieman outo persoona ja en itse oikeastaan koskaan tutustunut häneen kunnolla.

Tyhmintä ikinä on opettaja joka kiusaa. Tää ei nyt suorastaan kai oo kiusaamist, mut vääryyttä kuitenkin, ku mun ala-asteen opettaja ei koskaan antanu mul kymppii matikast. Koska olin saanu yhestä kokeesta kymppi miinuksen. Ja päässälaskutestistä niinki surkean ku ysi puolen. Taino ihan ekan kerran kun menin asiast kysymään nii syynä oli se etten viittaa. Sit ens kerral ku rupesin viittaamaa ja sitä ei voinu enää käyttää tekosyynä, nii syyks tuli huolimattomuusvirhe jossai koetehtäväs. Ja siis kyl ne aina oli selkeesti huolimattomuusvirhei, mul ku on semmonen ongelma etten oo tarpeeks kärsivällinen tarkistaakseni huolel kaikkii tehtävii läpi.

No joka tapaukses, ku sanoin asiast vanhemmilleni (kuulemma itkien, ku on ne kuitenki matemaatikkoi ja en halunnu tuottaa pettymyst ja sillai) nii äiti oli sit sitä mielt et se opettaja ei vaa tykänny must koska oon venäläinen. No sen jälkee ketää meiän koton ei sit välittäny siit mitä siin todistukses lukee. Ihme ja kumma, seiskal päästessäni sain heti kympin torkkaan vaik toisen kokeen taisin sillo mokata niinki pahasti et sain ysi plussan. Se oli sillo mun siihenastisin huonoin numero matikan kokeest. Itseasias on se vielkin...

Ei se opettaja kyl must oikeestikkaa tainnu sen enempää tykätä, siihe liittyy monta muutaki tarinaa mut ne voidaa jättää nyt välii. Mäpäs taas kiertelen ja kaartelen tää.

Mun piti kyl tulla tänne kertoo lähinnä mun kiusaamisteoriastani. Sanoin täs joku päivä et koululaiset on julmia, siis semmoset 12-16 vuotiaat. Mut siis ei ne oikeesti tietenkään julmia ole, ne ei vaan ymmärrä. Ja se sit taas johtuu kasvatuksesta. Erityisesti päiväkotitädeistä ja ala-asteen opettajist. Siis ku semmonen päiväkoti-ikänen lapsonen vie toiselta lapion ja päiväkotitäti sanoo tälle toiselle ettei välittäisi ja leikkisi vaikka tolla toisella lapiolla, nii sitten tämä lapsonen ajattelee käytöksen olevan hyväksyttävää. Sitten tokaluokkalainen sanoo pahasti toiselle ja saa sitten semmosen käsityksen, että kaikki on ookoo, kun ei siitäkään kannata välittää. Kyllä se sitten kyllästyy haukkumisen ja lopettaa. Nii varmaa.

Sit yläkoulun opettajat ihmettelee oppilaiden käytöstä. Puolet luokasta haukkuu yhtä onnetonta joka joutui uhriksi. Aluksi se oli ehkä kaikkien mielestä hauskaa, mutta pian "uhri" ei siitä niinkään paljoa tykkää. Pian siitä tulee kiusattu. Mutta eihän kiusaajat mitään ymmärrä eikä tarkota sitä pahalla, he pitää vaan hauskaa. Sehän on ihan hyväksyttävää käytöstä, ei se ketään satuta. Sit voi ihmetellä muutaman vuoden päästä ku uhri tekeekin itsemurhan. Tai masentuu. Tai jotai saman tyyppist.

Joskus kasilla luokanvalvojan tunnilla pohdittiin miten koulukiusaaminen saataisiin loppumaan. Mä sanoin sillonkin et se kaikki pitäis ennaltaehkästä siellä alakoulussa. No eihän pidä, ku tämä meiän pahis kiusaaja on vaa onneton ihminen joka joutu huonoon porukkaan ja alakoulussahan hän oli kiltti. No voi toki semmostakin tapahtua, mut kyllä sillä ennaltaehkäsyllä paljon sais aikaseks.

Ja mä en siis ymmärrä mimmosii ihmisii valitaa opettajiks. Lähinnä kysees on kyl nää eri tarinat mitä oon kuullu ympäriis, ei mul omaa kokemust oo. Mut siis ku nekin kiusaa. Ei se ole oikein. On siinäkin sit roolimalli lapsil. Ja esiintyy sitä muissaki opettajis aika helposti. Otetaan vaikka kaks oppilast, toinen on opettajan lellikki ja toisest hän ei tykkää. Sit tää lellikki kiusaa sitä toista, ja tämä kiusattu sitten valittaa. No helpostihan siinä pian käy silleen et kiusattu istuu jälki-istuntoo pyydettyään sitä ennen siltä lellikiltä tietysti anteeksi. Näinhän tää maailma menee.

Onneks maailmas on kyl ihaniikin ihmisii olemas. Tänäänkin (taino eilen) mä olin tutorina auttaas ens vuoden ykkösii kurssivalintojen kans. Se oli jotenkin tosi kiva nähä miten paljon yläkoulu eroaa lukiosta. Seurasin hymyillen sivusilmäl miten muut tutorit kävi ain kyselees kaikilt et tarviiks ne apuu. Ja oli sekin söpöö kun mun ryhmänohjaaja, joka on atk-vastaava, oli siel paikal kahen pikkupoikansa kanssa. Se oli sulonen näky. Sit on kans näit järkyttävän ystävällisii herrasmiehii joihin oon täs viime aikoin tutustunu. On se muuten hassuu, miten hyvin mä ain viihdyn vanhempien ihmisten seuras. Kai se on osittain sen takii et mun sisko on mua nii pal vanhempi. Ja sit toisaalt se on hassuu ku Silppu taas on mua kaks vuot nuorempi. Ei siin kyl mitää, se näyttää iha samanikäselt ellei jopa vanhemmalt. Ja me ymmärretään toisiamme aik söpösti. Nyt täl hetkel mul tulee mielee vaa yks riita mikä meil on ollu. Mä mökötin sillo jonku puol tuntii niitten riippukeinus, mut sit tuli tylsää.

Ei täst oikee tainnu tulla iha sitä mitä oli tarkotus alun perin. Mut ihan sama. Hyvä kai se on ku kirjotan mitä mieleen juolahtaa. Mut nyt alko vihdoin väsyttää nii meenki sit nukkuu.