keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Remember December?

Mähän oon luvannu teil tarinan siit miten uppouduin bridgen peluuseen (: Tältä sitä sitten piisaa...
Mä kävin ekan kurssini vuonna 2008. Sillon paikallisessa kerhossa oltiin ihan innoissaan, ku Turussa on juniori. Mahto olla pettyneitä ku mä en sit pelistä innostunu. Mut ne sit ain vaa odotteli et se innostus tulisi. Mun äitini kuitenkin pelaa säännöllisesti ja sillai.
Tokan kurssin kävin sit vuoden myöhemmin. Sain sillon raahattua Amandan mukaan. Olinhan mä siin sit hetken innostunut, mut kun Ampun aika/kiinnostus ei sit riittäny pelaamiseen nii ei muakaan kiinnostanu kauheesti kerhol pelaaminen. On tääl Turun kerhos kuitenki paljolti vanhemmanpuoleist porukkaa. Siel kurssil Leena, joka on nykyää Turun Bridgekerhon puheenjohtaja, opetti pelaamisen ja sit Riku hoiti selittämiset tarjoamisesta. En mä siit kurssist kyl pal mitää muist, lähinnä sen et me läheteltii Ampun kans toisillemme lappui ja syötii suklaat (: Ja sit mä muistan sen tunteen ku olin nii fiksu siel (;
No sit joka vuos jossain päin Suomee järjestetään junioribridgeleiri (tänä vuon se on Salos, hieman jee!), ja siel mä oon sit tykänny käydä. Sanon et oon sit tän muutaman vuoden pelannu lähinnä kerran vuodes junnuleiril. Oon kyl noit vanhoi kilpailutuloksii tutkies todennu et on mut kyl sillo tällö saatu vedettyy kaikenlaisii kisoihi. Ja oon mä vissii pari kertaa kerholki käyny, ainaki joulu- ja kevätjuhlis ku on henk. koht. kisat.
Sillo joskus harvoin ku satuin kerhol tulemaan, yleensä kibitsoimaan (eli siis katsomaan) äidin pelii, mult ain kysyttii et kui mä en pelaa. Mä sit sanoin ain et mul on harrastuksii torstaisi. Ja siis niinhän mä kävin aikidos, ja sit ku kyllästyin siihe nii rupesin käymää taijis. Ja ne oli ain just torstaisi ku on pelit (: No on kyl tääl ruotsinkielinenkin kerho tiistaisi, mut siit mä olin saanu jonkinnäkösii traumoi ku olin siel kerran pelaas. Ja sit ku ne alko tuntuu jo iha hassuilt (ne traumat siis) nii olinki ruvennu harrastaa sitä taijitä ja se oli kans tiistaisi.
No joka tapaukses (oli iha kauhee pitkä intropuhe), viime syksyn sit oli taas junnuleiri. Ja siel sit koottiin koululaismaajoukkuet, jota sit koulutettaisii ja lähetettäisii vuonna nakki EM-kisoihi. Oon saattanukkin jo kertoo mun tavastani tehdä asioit hetken mielijohteest... Mä sit viimisen iltan siel tapani mukaa menin auttaa Huldaa (joka on siel ohjaaja, tosi mahtava semmonen) ja muit keittiöö ja sillai. Nii sit siin jossai kohtaa menin kysyy silt et oisko siihe joukkueese mahollist liittyy. Se oli sit tosi ilonen ja sanos et "Mä toivoinkin et sä tulisit kysyy sitä". Oli se aik sulost. Ku mä ite olin koko leirin tavallaa oottanu et se tulis ehdottaa sitä mul, ku olin nii tottunu et mul noit kaikkii juttui ain tyrkytetään yrittäen saada mut innostuun. Se sit olikin fiksumpi ja päätti et on parempi jos se lähtee musta ittestäni, ja silleenhän se varmaa meneeki kivemmi.
No joka tapaukses, ku meit juniorei on sit ympäri Suomee, nii meil ku oltii siihe joukkuevalmennushommelii ilmottauduttu annettii ain jokasel oma treenari. Niil ku oli aikasemmi ilmottautunu nii kerrottii jo siel leiril. No joka tapaukses, kun mä tulin leirilt kotii nii koko juttu tavallaa unohtu. Se leiri oli vissiinki jossai syyskuus tai jotai sellast. No sit marras- joulukuus, ku lakkasin käymäst taijis ku iskäki lakkas ku sil oli syöpä, nii menin taas kibitsoimaan äidin pelaamist. Sil hetkel se oli kyl lähinnä semmonen juttu et meen mielummi äidin kans kerhol ku yksin taijihin. Ku ei taijita tietenkää voi ilman pätevää syytä jättää välii ku siit on maksettu ja kaikkee (;
No sit siin jossai puolesvälis iltaa äiti ja sen vakipari Timo istu taas uutee pöydää. Vastustajikseen ne sai Rikun ja Teodorin. Mä vedin sit siihe äidin vieree ittelleni tuolin. Siin mun vieres oleva Riku sit töksäytti jossai kohtaa sillee "Koskas me sit pelataan?"
Minä sit hiukan hämmennyin. Mä tiesin Rikust tasan sen verran et se piti sillo meil sitä kurssii ja oli sillo vaikuttanu iha mukavalt tyypilt. Hassuu oli et tiesin jopa sen nimen, ku mulla on surkee nimimuisti. Mut kun meil oli yläkoulus opettajien tunnuksina ain kaks kirjaint etunimest ja kaks kirjain sukunimest, nii me oltii Amandan kans nimetty Riku Rimaks. Se sit jäi hyvin mielee.
No mut mä fiksuna tyttönä en heti sit sitä kysymyst täysin torjunu. Totesin vaa "Emmää vaa tiiä". Ei kyl kauhee fiksult kuullosta. Mut ainaki kivemmalt ku joku "Kui meiän pitäis pelata?" tms. (: Mut sil hetkel aattelin lähinnä et taas ne yrittää saada mua pelaa. Olen minä kyllä vähän vainoharhanen (:
Se juttu jäi sit siihe, mut Riku ilmesesti huomas mun hämmennykseni, vaik se tais tajuta sen vast parin kierroksen pääst ku sillo se vast mul tuli seuraavan kerran höpöttää. Taino on sekin mahollist et sillo vast löyty sopiva väli. Mä kattelin sillo tuloksii tietokoneen ruudust. En mä kyl enää muist miten se keskustelu tarkallee ottaen meni, enkä taida ruvet mitää vääristelemään. Mut selvis siis et Riku on päässy mun treenariks ja mulle ei oltu kerrottu mitään (; Me sit päätettii pelat netis BBO:s.
Joululoma alko, ja niinhän me sit pelailtii netis. Taino tais se ol lähin tarjoamist aluks. Ja sit me höpöteltiin kans aik paljon. Ja sit jotenkin ystävystyttiin. Hassuu ku se tapahtu siinä ikäänku ittestää. Ja se tarjoaminen oli kyl kivaa. Aluks ku Riku ei tienny mitä kaikkee osaan nii se selitti vaa kaikkee peräkkäin, ja mä sit välil pyörittelin silmiini ku se selitti jotai ittestäänselvää. Mut sinäns iha oikee ku joku sille ihan yhtä ittestäänselvä juttu olikin mulle iha vieras. Mut siit se innostus sit jotenkin lähti. Ja täs sitä sit ollaa, ku onnistun kääntämään melkee minkä keskustelun vaa bridgee (:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti