sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

What goes up must come down

Pitkäst aikaa taas kirjotan. Oli täs välis semmonen vaihe ettei sitä tekstii tullu ittestään ja väkisin mä en koskaan haluu kirjottaa mitään. Kirjotan päivikseenki iha samal taval, jonkin aikaa ihan kokoajan ja sit pidän pitkän tauon. Täs bloggaamises on varmaa viel seki ongelma etten välttämät haluu kirjottaa iha kaikkee peräkkäi...

---

Mä oon käyny täs viime aikoin vaik missä. Eka kävin Silpul, ja seki oli vast joskus kesäkuun lopus. Yritettii järjestää sitä meiän pitkäaikast yhdesoloo aikasemminki, muttei se onnistunu. Siel oli tietysti huiman hauskaa ja kaikke. Sit sen jälkee olin päivän koton (oltuani siis vaivaset viis päivää Silpul) ja menin muutamaks päiväks Bändöön tutustuun töihin, ku yhel Heikil on siel mökkikylä. Saatan sit mennä sinne loppukesäst iha kunnol töihi. Sit sen jälkee oltuani päivän koton menin Kemiöön junioribridgeleiril. Hauskaa ku tänä vuon junnuleiri on kesäl. Siel oli tosi hauskaa, vaik olinki vaa poikien ympäröimä. Taino olihan siel Anni, mut se ei oo juniori nii sitä ei lasketa. Mä oon kyl jollain taval tottunu olemaa harrastuksis poikien ympäröimän, ku olin aikidos nii olin pitkää ainut tyttö, vaik kyl sinnekki jossai kohtaa tyttöi ilmestyi. Muistan kyl ikusesti ku yks Jaakko sano joku kerta mul ku ooteltii harkkojen alkuu et "Mikähän sun nimi oli? Mun muistisääntön oli Marianne-karkki, mut et sä kyl Marianne oo". En tiiä kui se jäi mielee, mut jotenki se oli mun mielest sulost.
Junnuleiril oli kaikkee hauskaa. Porukka on aivan mahtavaa. Milko, joka siis oli olevinaan siel tärkein ohjaaja tai jotai, selitti jossai välis polttaessaan et sen pitäis varmaa men jonnekki nurkan taakse piiloo ku ketään muu ei polta ja kattoo sitä vaa pahasti. Mä voitin siel leiril parikisan ja älypelikisan. Sit oli hauskaa kysellä Milkolt kaikkee meiän tarjoussysteemist ja sit hetken pääst todeta et mä tiiän siit systeemist enemmän ja Milko ei osaa ees lukee sitä paperii. Yhes välis oli hauskaa ku me esitettii toisillemme kaikkii arvotuksii, ja sit Osku ei millää tajunnu mitään niist. Vaik se kokoajan melkee sano sen vastauksen, muttei vaa tajunnu sitä. Mahtavaa porukkaa.

---

Musavideo on nii outo et noi lyriikat on kivempaa katoltavaa...

Sit junnuleirin jälkee olin taas päivän koton, ja sit aikasin tiistai aamul lähettii Rikun, Akun ja Lean kans pelaa bridgee Brändöön. Oli aik hauskaa ku siel sit näki niit kaikkii paikkoi mis on leikannu ruohoo tms. Tultii sielt keskiviikko illal takas.
Siel oli iha huiman hauskaa. Siel oli kolme miest (ku Heikki oli kans paikal) ja minä olin se joka sai grillin toimii. Että sillee. Pelattii tosi paljon bridgee. Siin yöl pelattii ja pelattii ja kello oliki yhtäkkii kakskyt vail viis. Siin sit mentii nukkuu, ku muut ei enää jaksanu. Mä taas heräsin täysin. Tai siis pääsin siihe tilaan ku se väsymys menee sillee söötist ohi. Siihe tilaa mis sekoo tosi helpost ja nauraa kaikkee peräkkäi. Harmi vaa kaikki muut piti vaivoin päätään pystys, nii ei sit tullu mitään kipinää josta naurukohtaus ois saanu alkuns. Mut siis mentii sillo viiden aikaa nukkuu. Sit seuraavan aamun yheksän aikaa naapurimökkeihi tuli prätkäporukka. Kaikki sit heräs siihe. Iha hassuu ku mua ei kauheest väsyttäny siin kohtaa. Mun herätes mun pääs soi toi kappale joka on tos vähä ylempän. Ja se vaa soi ja soi ja soi. Joten mä soitin sitä loppupäivän kunnes kaikki akut loppu. Riku sano ain sillo tällö "Tää kappale muistuttaa jotenki tutult...", "Mä oon kuullu tän ennenki!" tms. Mua harmitti vähä, ku se kappale ois sopinu nii täydellisesti siin yöl soitettavaks. Ku se ois aika pal sopinu siihe yöhön ku sit seuraavaan päivään. Se yö oli aik kiva, yks semmosist hetkist joita tekis mieli vähän venyttää pidemmiks.

---

Sit torstain äiti raahas mut kerhol. Sielki oli aik hauskaa, johdettii aika pitkää kunnes sit meistä riippumattomist syist tipahdettii. Se oli aik siisti pudotus. Mut hauskaa oli, en mä siin kohtaa enää osannu pelat yhtää. Tein kaikkee hölmöö, ja sit aika usein vastustajat teki jotai viel hölmömpää nii sit me saatii hyvä tulos. Varsinki oli hauskaa pelata semmosii alottelijoit vastaa ku ne kotiutti kaikki meiän sitoumukset. Yks tarjoussarjaki oli tosi mahtava, mut en nyt taida mennä semmosii yksityiskohtii.

Sit eilen käytiin siskon luon. Se odottaa poikaa, ja sit niil on siel iha kauhee draama siit minkä sukunimen se saa. Ku sen mies, jolla on venäläinen sukunimi, haluu et sen sukunimi saa jatkoo tai jotai. Ja sit sisko, jolla on siis suomalainen sukunimi, on sitä mielt et sil lapsel on pal helpompi elää suomalaisen sukunimen kans. Ja sitä mieltä oon mäkin, vaik ei se sukunimi sinäns oo kaikki kaikes, mut varsinki alakoulus voi tapahtuu vaik mitä nimenomaan sen sukunimen takii.


Sry kaikki, en osaa kantaa kameraa mukanani joten mistään ei oo kuvii...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti